UUSIN OSA YMPÄRISTÖN- JA LUONNONSUOJELUN KIRJOITUKSISTANI ON BLOGISSANI TÄLLÄ SIVUSTOLLA:  SIIRRÄN NÄMÄ UUDET KIRJOITUKSET LÄHIAIKOINA MYÖS TÄHÄN OSAAN SIVUSTOLLANI

YSTÄVÄLLISIN LUONTOTERVEISIN

MATTI

Mielipidekirjoitus Aamulehti elokuu 2014 (hieman muutettuna)

Aurinko osana hajautettua energiantuotantoa

 ...... ....... avasi keskustelun aurinkosähkön kannattavuudesta osuvan kriittisesti (AL 14.8.). Mielestäni aurinkosähköä tulee tarkastella kokonaisuutena osana uudistuvaa hajautettua energiatuotantoa.

Aurinkovoimaa tuotetaan Suomessa niin vähän, että tilastomittari tuskin värähtää. Tuulella tehtiin v. 2013 n. 1 % sähköstämme ja tavoite on nostaa osuus kuuteen prosenttiin.  Uudistuvan energian osuus energiatuotannostamme on n. 35 % loppukulutuksesta ja tavoite on vuoteen 2020 mennessä 38 %.  Pirkanmaan liiton visio väläyttelee, että vuoteen 2040 mennessä uudistuvan energian osuus olisi 50 %, josta auringon osuus 2 %.  Pisimmät tavoitteet povaavat uusiutuvan energiantuotannon kohoavan 60 %:iin. Suurimman osan uudistuvasta voimasta muodostavat energiapuu ja biomassat. Tavoitteet vaativat panostusta hajautetun energian kaikkiin tuotantomuotoihin.

Aurinkosähkö tarvitsee rinnalleen muita energialähteitä, varastointia tai sähkön myyntiä. Ilmastonmuutos lisännee sateita, tuulta ja pilvisyyttä Suomessa. Tuulivoimala, ilmalämpöpumppu ja maalämpö ovat hyvä aisapari auringolle energiatehokkuuden ohella.  Saksan malliin tehdyt paneelipellot eivät toistaiseksi ole Suomessa järkeviä.  Suotuisaa aikaa auringolle ei ole riittävästi.  Sen sijaan taloihin, halleihin ja kesämökeille aurinkovoima on kannattavaa, kun sitä ei vielä veroteta..

Tuet eivät sovellu tällä hetkellä yksityissektorin aurinkolaitemarkkinoille. Investointien tukeminen saattaisi heikentää kilpailuhyötyä. Hinta- ja laitekilpailu pudottavat hintatasoa parhaiten. Kuluttajat saavat remontoitaviin kohteisiinsa kotitalousvähennyksiä.

Uudistuvan energian tavoitteet luovat innovaatioita.  Pirkanmaa voisi olla edelläkävijä korkean teknologian kehittämisessä alalla. Tätä tukee paikallinen hyvä tietotaito ja kokemus. Satsaus tutkimukseen on paras keino luoda työpaikkoja ja vientiä. 

 Uudistuvan energian hiilijalanjälki on vähäinen. Elinkaaritarkastelussa ydinvoima ei ole haitatonta.  Olkiluodon reaktorin viivästymisessä piilee lisäksi kustannuspommi.

Matti Pirhonen

Pirkkala

Mielipidekirjoitus kevät 2014 Pirkkalainen:

Keskittämisen haitat ihmisen ja ympäristön kannalta

Pirkanmaan maakuntakaavaa vuodelle 2040 ollaan laatimassa Pirkanmaan liitossa.    Eri järjestöt ovat jättäneet asiasta mielipiteitä kaavaviranomaisille.

Maankäyttövaihtoehto ja vaikutusten arviointiraportissa Pirkanmaan liitto toteaa, että väestön kasvu on vuoteen 2040 mennessä 115 000 henkilöä Pirkanmaalla.  Väestö sijoittuisi eri ennustemalleista riippuen 80-94 % Tampereen ja lähikuntien ydinalueelle.  Mielestäni tämä muuttoarvio ydinalueelle ja myös kasvuennusteet ovat ylimitoitettuja.  Ennusteet perustuvat vanhaan tietoon, jolloin työpaikat olivat suuria keskitettyjä yksiköitä.  Todennäköistä on, että maakunnan kehityksen innovatiiviset ratkaisut mahdollistavat yritysten, toimistojen ja asutuksen sijoittumisen jo olemassa oleviin keskuksiin maakunnissa. Työ tehdään vuonna 2040 verkostoituneena pienissä yksiköissä ja etätyönä kotoa käsin.  Keskittämisen korostaminen toimii suunnittelun vääränä veturina ja ei pysy maakuntakaavan kautta toimimaan paikallisen kaavoituksen ohjenuorana.

Keskittämisen haitat näkyvät eniten Tampereen eteläpuolen maankäytön suunnittelussa. Kärsijänä ovat ihmiset, luonto ja ympäristö.  Sadalle tuhannelle ihmiselle asuntojen, teiden, rautateiden ja muun infrastruktuurin rakentaminen jättää korjaamattoman jäljen ympäristöön, kulttuurimaisemaan, luontoon ja ilmastoon mittavana hiilijalanjälkenä. Muutos tulee todeksi niin jokaisen ihmisen lähiympäristössä kuin Pirkkalan ja Lempäälän välisessä osin virkistys käyttöön varatussa metsäalueessa.  Alueella sijaitsee useita suojelualueita ja metsälain perusteella arvokkaita kohteita Alue pirstoutuu pieniksi eristetyiksi metsiksi ja joutomaiksi, joissa luonnon monimuotoisuus häviää.  Viheryhteyksiä voidaan toki kartalla osoittaa, mutta todellisuudessa niitä ei jää jäljelle.

Valtakunnalliset alueiden käyttötavoitteet vaativat olemassa olevien rakenteiden hyödyntämistä.  Ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävät luontoalueet on otettava huomioon ja näitä aluekokonaisuuksia ei tarpeettomaksi pirstota.. Näitä ylemmän viranomaisen ohjeita ei maakuntakaavan 2040 suunnittelussa ole Pirkkalan ja Lempäälän kohdalla huomioitu. Voidaankin kysyä, jos muuttoliike on hillittyä, sopisiko vähäinen liikenteen kasvu olemassa olevia väyliä leventämällä.  Miksi siis pienelle alueelle rakennetaan moottoritien oikaisu, kakkoskehätie, oikorata, rata lentokentältä Multisiltaan, järjestelyratapiha , lentokentän laajennus ja suuret määrät pieniä teitä suurempien väylien imussa.

Kestävä kehitys on sitä, että jätämme ympäristön jälkipolville vähintään yhtä hyvänä kuin se on ollut itsellämme.  Tätä moniulotteista termiä käytetään yhteiskunnan suunnittelussa kaikissa portaissa ja se on myös Pirkkalan kunnan strategian ytimessä.  Käytännössä strategiaa ei toteuteta.  Kasvulla on rajansa.  Menetettyjä peltoja, metsiä, perinteistä kulttuurimaisemaa eikä murskattuja kallioita saada takaisin.  Ilmaston muutos. on tuhoisin seuraus , mitä luonnonvarojen  tuhlaus aiheuttaa.

Kasvuennusteet tulisi päivittää. Tähdättäessä vuoteen 2040 maailma on muuttunut.  Rakentamistarve on entisten rakenteiden korjaamista ja täydentämistä.  Öljyä ei ole ja uudistuva hajautettua energiaa tuotetaan pienissä yksiköissä.  Autot kulkevat ladatuilla akuilla tai vedyllä. Liikkumistarve kauas vähenee.  Utopistisia infrastuktuurihankkeita  ei enää tarvita ja yhteiskunnalla ei niihin väestörakenteen vanhetessa ole enää varaa.   Tulevaisuudessa olemme pakotettuja kestävään kehitykseen.

Matti Pirhonen

Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin varapuheenjohtaja

Mielipidekirjoitus Aamulehti elokuu 2013

Jätteenpoltto on auringonlaskun ajattelutapa

Aamulehti julkaisi uutiset 14. ja 15.8. Tampereen kaupunginhallituksen liiketoimintajaoksen päätöksestä rakentaa arinapolttoon perustuva jätevoimalaitos Tarastenjärven kaatopaikan yhteyteen.  Tämä päätös on mielestäni huonoin vaihtoehto ratkaista jäteongelmaa Pirkanmaalla.  Arinapolttolaitos on valmistuessaan vanhanaikainen, ei tue ympäristö- eikä ilmastotavoitteita.  Laitos olisi takaisku korkean teknologian kehittämiselle ja mustaisi Pirkanmaan maakunnan hyvää strategiaa innovatiivisena alueena.

Jäteongelman ensisijainen ratkaisu tulee olla jätteen vähentäminen.  Siihen päästään parhaiten materiaalien kierrätyksellä, materiaalitehokkuudella sekä jätteen lajittelulla syntypaikalla. Pirkanmaan jätehuollon tavoitteet tulisi johtaa oikein EU:n jätedirektiivin vaatimuksista, jonka mukaan yhdyskuntajätteen kierrätysaste tulisi olla 50 % vuoteen 2016 mennessä. Massapolttolaitoksen rakentaminen on ristiriitaista ja vaikeuttaa Suomen hyväksymien tavoitteiden saavuttamista.  Vaihtoehtona olevan kaasutuspolton etuna olisi tarkemman lajittelun tarve, jolloin materiaaleja saataisiin takaisin kiertoon enemmän, polttokaasut olisivat puhtaampia ja poltosta saatava energian hyötysuhde nousisi. 

Aktiiviset ympäristön suojelijat eivät voi tukea haitallista massapolttoa.  Se käy selville myös Suomen Luonnonsuojeluliiton ja sen jäsenjärjestöjen tiedotuksesta. Ympäristöstä huolehtivaa väkeä hirvittää ajatus, että nimenomaan massapoltto syö varoja jätteen synnyn ehkäisystä ja kierrätyksestä.

Hiilijalanjälkeä ei voi pienentää juuri muutoin kuin kulutusta hillitsemällä ja materiaalitehokkuudella. Jätteen nouto toisista maakunnista tai ulkomailta ei tue ilmastotavoitteita.  Jo nykyään lähellä oleville polttopaikoille raaka-aineiden käsittely, kuljetukset ja polttaminen vievät arviolta yli puolet siitä energiamäärästä, jota ne tuottavat.  Jätemäärien pienentyessä rakennettavassa ylisuuressa arinapolttolaitoksessa vajaakapasiteetilla olisi tappiollista. Jättivoimalan kokoa ei voida laskea myöskään ylimitoitettuun Tampereen kaupunkiseudun 90 000 asukkaan kasvuennusteeseen, mitä monesti käytetään suurhankkeiden veturina.

On käsittämätöntä, miksi aikansa elänyt vanha tekniikka on valittu polttolaitokseen.  Voidaan myös epäillä, onko vertailulaskelmia tehty riittävällä tarkkuudella vaativaan investointiin. Sen todistavat päättäjien epätarkat ilmaisut kustannuksista.  Uuden tekniikan vaihtoehdot ja hinnoittelu eivät vielä ole tukineen ollenkaan selvillä.  Sen sijaan arinapolttolaitoksia on helppo ostaa hintakaarensa ja elinkaarensa lopussa.

Suurta, heikkotehoista voimalaa ei kannata rakentaa. Jätemäärän pienentyessä direktiivien määräyksestä, olisi järkevää myydä arvokas, tarpeeton roina muille lähilaitoksille. Voimalan tilalle biokaasulaitos olisi järkevä ratkaisu korvaamaan fossiilisia polttoaineita.

Nyt olisi aikalisä paikallaan. Olisi satsattava lajitteluun jätteen syntypaikalla.  Voitaisiin kehittää jätteen lajittelumahdollisuuksia, luotava tukijärjestelmiä taloyhtiöille ja yksityisille kaappien uusimista varten.  Satsaus korkeatasoiseen materiaalinkäsittelyyn ja jätteenpolton innovaatiot ovat tulevaisuutta.  Massapoltto kulkee kohti auringon laskua.

Matti Pirhonen

Pirkkala

KESTÄVÄ KEHITYS PIRKKALAN TIE

Valtuustokausi on päättymässä. Kauden aikana on tehty monia kauaskantoisia päätöksiä kuten Pirkkalan kunnan strategia ja siihen liittyvät ohjelmat. Kautta leimaavat Pirkkalan valtakunnallisestikin korkea väestön kasvu, suuret kunnallistekniset investoinnit ja muu rakentaminen. Loppua kasvulle ei ole näkyvissä.

Pirkkalan kunnan strategiaa tukevia arvoja ovat välittäminen, vastuullisuus, luovuus ja yhteisöllisyys. Niinpä kauaskantoiseksi visioksi on asetettu elinvoimainen, verkostoitunut kunta, joka kehittää aktiivisesti asukkaiden ja elinympäristön hyvinvointia. Toiminta-ajatuksen ytimenä on, että Pirkkalaa viedään eteenpäin kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Pirkkalaa on kutsuttu myös puutarhakaupungiksi.

Samanaikaisesti vuoteen 2030 mennessä Tampereen kaupunkiseudun kuntiin on kaavailtu keskitettäväksi 90 000 uutta asukasta, joista Pirkkalan on määrä ottaa oma osansa. Pirkkala on pinta-alaltaan ylivoimaisesti pienin kunta Pirkanmaalla. Maakunnallisiin kaavoihin on suunniteltu Pirkkalan läpi kolmostien oikaisu, kehätie Hervannasta lentokentälle, oikorata ja poikittainen rata Pirkkalan metsien läpi Tampereen itäosiin. Lentokentän laajennustakaan ei ole poissuljettu.

Keskittävän rakentamisen seurauksena ovat vaarana viheryhteyksien katkeamiset, merkittävien kallioalueiden louhinta, luonnon kannalta tärkeiden kosteikkojen katoamiset ja alueiden peitto asfaltilla. Luonnon monimuotoisuus kärsii, valosaaste ja melu lisääntyy. Vaarana on myös asuntoalueiden välisten metsien katoaminen. Hiilinieluina toimivien metsien vähentäminen ei tue kansainvälisiä ilmastotavoitteita.

Perustellusti voidaan kysyä, onko kasvu enää kestävän kehityksen mukaista? Missä ovat tulevaisuudessa puutarhakaupungin puut, pensaat, viheralueet, ennen niin rikas luonto sekä kulttuuriympäristö. Olisiko kunnan kasvua ja investointeja hillittävä kaavoituksen suunnan muutoksella? Tulossa oleva syvä laskusuhdanne tilapäisesti hillitsee rakentamista, mutta ongelmat ovat kohta taas edessä. Kunnallistekniset investoinnit ensi vuonna ovat suuremmat kuin kunnan palveluita tukevat talorakennushankkeet.

Tulevina vuosina on löydettävä kestävän kehityksen tie. Linnakallioon on suunniteltu paljon tilaa vievän kaupan keskittymää, kuten autokauppa-aluetta. Tällaiset ratkaisut vaativat paljon laajoja rakennuksia ja asfaltoituja pihoja. Työpaikkoja ne eivät paljon tuo. Vaihtoehtoina voisivat olla pienyritysalueet, jotka ovat työllistäviä ja tilankäytöltään tehokkaampia. Näitä tehokkaampia yritysalueita on toki tulossa Pirkkalaan.

Pirkkalan imagoon sopisi parhaiten innovatiivisten ja korkean teknologian yritysten keskittymät. Tällaisia yrityksiä voisivat olla mm. ekologisia ratkaisuja tuottavat yritykset. Tätä tukee myös Pirkanmaan Liiton selvitys hajautetun, uusiutuvan energian hyödyntämisestä ja teknologian kehittämisestä maakunnassa. Ehkä Pirkkala olisi sopivan keskeinen paikka ympäristöteknologian keskukseksi.

Pirkkalan ympäristöä arvostavaan visioon eivät sovellu suuret infrahankkeet kunnan pienen koon ja tiheän asutuksen takia. Maata on käytettävä säästeliäästi. Oikoradan paikan vahvistaminen vapauttaisi alueita rakennuskiellosta. Toivoa sopii, että valtuuston 10.12. hyväksymä MAL - sopimus ei veisi lopullisesti asuntojen rakentamismahdollisuutta haja-asutusalueelle pääväylien varteen.

Uusi valtuusto aloittaa työnsä kunnan kasvupaine hartioillaan. Toivottavasti strategian päivittäminen onnistuu hyvin, jotta kunnan tulevaisuus on kestävän kehityksen mukainen. Tervetuloa uudet valtuutetut kantamaan vastuuta ja kehittämään kuntaa asukkaiden parhaaksi.

Matti Pirhonen,  kunnanvaltuutettu (Kesk)

Mielipidekirjoitus Aamulehdessä vähäisin muutoksin 25.4.2012:

Tuulelta vastaus uusiutuvaan energiaan

Tuulivoimakeskustelu velloo kuumana. Työ- ja elinkeinoministeriö on 13.4. julkaissut selvityksen tuulivoimasta. Valitettavasti ministeriön työ käsittelee vain suurvoimaloita.

Tuulivoimaa hyödynnetään joko suurina tuuliturbiineina tai pienvoimaloina hajautetun energian lähteinä.  Tuulesta saadaan Suomessa vain murto-osa kokonaisenergian tarpeesta. Sähkön kulutuksesta tuulivoiman osuus Suomessa on 0,6 % ja tavoite on nostaa osuus 6 %:iin. Uusiutuvan energian määrä Suomessa tulisi olla EU:n direktiivien mukaan v. 2020 mennessä 38 % energian loppukäytöstä, kun se nyt on alle 30 %. Verrattuna muuhun Eurooppaan olemme tuulivoiman kehitysmaa. Lisäinvestointeja tarvitaan paljon.

 Voimaloiden tuotannon suurissa yksiköissä tulisi perustua tuulienergiakartastoon. Näin suunnittelun lähtökohdaksi tulee taloudellisuus ja ekologisuus. Tuulipuistot tulevat kysymykseen vain tuulisimmille paikoille kuten meren rannoille, korkeille paikoille ja suurten järvien läheisyyteen.  Pirkanmaalla suotuisia puistojen paikkoja on vähän ja ne tulisi osoittaa kaavassa. Suurista hankkeista pitäisi tehdä myös ympäristövaikutusten arviointi (YVA). Rakennuspaikan valintaa rajoittaa suuresti ilmailulaki. Lähes kolmannes Etelä-Suomesta on aluetta, jonne korkeita voimaloita ei saa rakentaa.  

 Sopivimmat paikat yksittäisille suurille tuulivoimaloille ovat teollisuusalueet sekä rauta- ja maanteiden läheiset alueet. Siellä niiden melu ja muut haitat ovat vähäisimmät. Jättiturbiineita ei tulisi rakentaa arvokkaaseen maisemaan, kulttuuriympäristöön eikä lintujen muuttoreittien läheisyyteen.

Osana hajautetun energian tuotantoa pienetkin tuuliturbiinit ovat hyödyllisiä. Pienvoimalat täydentävät maaseudun muuta energian tuotantoa.  Nämä laitteet vaativat monesti akkuja tai voivat tuottaa ylijäämäsähköä sähköyhtiön verkkoon.  Pienvoimaloilla voidaan tukea yksittäisen talon tai kylän yhteistä uudistuvan energian tuotantoa. Muut lähteet voivat olla aurinkopaneelit, maa- ja ilmalämpö, puu, ruokohelpi sekä biokaasu. Oikein organisoituna energiaa riittää yli oman tarpeen lähitaajamiin. Pienvoimaloita on vaaka-akselista sekä pystyakselista tyyppiä. Pystyakselisen, spiraalisen turbiinin etuna on, että se tuottaa sähköä pienelläkin tuulen nopeudella. Korkeamastoiset vaaka-akseliset turbiinit sopivat tuulisille paikoille. Korkeuden tulisi olla yli tuuliesteiden.

Pienien tuuliturbiinien lupamenettely kaava-alueen ulkopuolella on toimenpide- tai rakennuslupa. Perusteita luvalle tulisi yhdenmukaistaa ja lieventää kaikissa kunnissa. Ruotsissa riittää usein vain ilmoitus.

 Sata metriä korkeat voimalat valtavine perustuksineen voivat olla hiilijalanjäljeltään raskaita, jos energiantuotanto jää vähäiseksi. Silloin myös koko kannattavuus jäisi heikoksi. Tuulioloiltaan tuottoisan paikan valinta on avainasemassa. Tätä tukee myös Pirkanmaan Liiton aloittama tuulivoimaselvitys. Pienvoimalat eivät vaadi massiivisia perustuksia ja hiilijalanjälki on vähäinen. Mielestäni ministeriön olisi syytä tehdä selvitys myös hajautetusta energiasta. Erilaisia rajoitteita tuulivoiman tieltä tulisi lieventää. Tutkimuksia tarvitaan, jotta tieto ei ole tuulesta temmattua.

Matti Pirhonen

Pirkkala

Mielipidekirjoitus Aamulehdessä vähäisin muutoksin maaliskuu 2012:

Lähiruoka on ekologista

Kauppojen elintarvikehyllyjä koristavat punaiset ja keltaiset hintalaput.  Ne kertovat, että viimeinen myyntipäivä on käsillä.  Elintarvikeketjun loppupää saattaa olla kaatopaikka.  Tämä on huonoin esimerkki materiaalitehokkuuden epäonnistumisesta.  Mitä jalostetumpi, pienempi ja kauempaa tuotu tuote on, sen pahemmaksi muodostuu tilanne ekologiselta kannalta.

Vaikka materiaalihävikki saataisiin pienennettyä minimiin, on silti merkittävintä, missä ja miten ruoka on tuotettu. Kuluttajien valinnoilla on suuri vaikutus ilmastonmuutokseen ja ekologisuuteen.  Ihmisten ravinto, asuminen ja liikkuminen aiheuttavat valtaosan hiilijalanjäljestä.   Ruuan osuus siitä lienee noin 20 %. Lähellä tuotetusta ravinnosta tulee vähemmän hiilidioksidipäästöjä kuin kaukoruoasta. Tämä pätee erityisesti jalostetuimmissa elintarvikkeissa. Monivaiheisten valmistus-, pakkaus- ja kuljetusprosessien aikana tuote matkaa edestakaisin pitkiä matkoja. Prosessiin tarvitaan paljon uusiutumatonta energiaa.

 Kauppojen hyllyille on ilmestynyt paljon eksoottisia ruokia.  Harvoin ne ovat peräisin läheltä.  Tavallisissa ruuissa perunaa on usein korvattu riisillä. Riisi tuodaan pääosin kaukomailta ja on siellä tarpeellista lähiruokaa.  Kaukokuljetusten lisäksi riisin ympäristörasituksena on kasvatuksen tuottama metaanikaasu.  Metaani on 20 kertaa hiilidioksidia haitallisempaa ilmakehälle.  Miksi siis vaihtaisimme lähiperunan riisiin?

Kotona tehty ruoka lähiraaka-aineista on ekologisuuden lisäksi turvallista, puhdasta ja työllistää kotimaassaan.  Ruoan tuotantoketjusta saa toimeentulonsa yli 300 000 suomalaista.

Kunnilla ja kunnallisilla hankintayksiköillä on myös mahdollisuus vaikuttaa lähiruuan käyttöön.  Suomen suurissa kaupungeissa arviolta lähes kolmannes kouluruoan raaka-aineista on ulkolaista alkuperää. Joillain pienemmillä paikkakunnilla lähiruuan osuus on suurempi ja sitä on pystytty kasvattamaan. Lähiruoan käyttöä rajoittaa kuitenkin julkisyhteisöjen hankintalaki.  Hankintakriteerinä paikallisuuden käyttö on kiellettyä, mutta elintarvikkeille voidaan asettaa laadullisia vaatimuksia kuten tuoreus ja luomualkuperä.

Kuluttajat ovat alkaneet vaatia luomutuotteita. Ympäristön kannalta luomutuotanto on hyvää, koska torjunta-aineita ja tuontilannoitteita ei käytetä.  Luomuviljelyssä ravinnepäästöt ovat huomattavasti pienempiä ja eroosio vähäisempää kuin tehomaataloudessa.  Tästä hyötyy lisäksi luonnon monimuotoisuus. Luomutilat ovat työllistävämpiä normaaliin tuotantoon verraten, ja rahavirroista suurempi osa jää viljelyalueelle. Luomutuotteet eivät kuitenkaan ole välttämättä lähiruokaa ja ulkomailta hankituissa elintarvikkeissa saattaa olla enemmän torjunta-aine- ja raskasmetallijäämiä kuin kotimaan tuotteissa.

Tulevaisuudessa energian hinnan noustessa lähellä tuotettu ruoka tulee kilpailukykyiseksi.  Kulutustottumusten muutos on hidasta.  Yksittäisen kuluttajan vaade lähiruuasta saattaa tuntua vähäiseltä. Kuitenkin olosuhteet muuttuvat, ja mitä enemmän kysytään lähellä tuotettuja elintarvikkeita, sitä enemmän on niitä myös tarjolla.  Kunnallisen sektorin oikein suunnatut hankinnat ja pienten tuottajien jakeluketjut mahdollistavat kestävään kehitykseen tähtäävät lähihankinnat. Kehitystyötä ja innovaatioita tarvitaan elintarviketuotantoketjun saamiseksi ekologisemmaksi.

Matti Pirhonen

Pirkkala

Viikon vieraana Pikkalaisessa 18.1.2012:

Keskittäminen luonnon monimuotoisuuden uhka

Mennyt vuosi oli Pirkanmaalla suurten infrastruktuurihankkeiden suunnittelun ja kansalaiskeskustelun aikaa.  Tällaisia jättihankkeita ovat olleet keskuspuhdistamo, TAVASE -tekopohjavesihanke, jätevoimala, kalliolouhinnat ja Pirkanmaan 2.vaihemaakuntakaava.  Asukkaiden kuulemisia esillä olevista hankkeista on ollut runsaasti. 

Kansalaisten valveutunut toiminta on osaltaan vaikuttanut, että osa suurhankkeista on ympäristölle haitallisina saatu pysäytettyä tai lähetettyä tarkempaan tutkimukseen. Hankkeilla on ollut yhteisenä piirteenä valtava keskittäminen, suuret kustannukset ja haittavaikutukset ympäristöön. Keskittäminen perustuu ennustettuun ja ylimitoitettuun Tampereen kaupunkiseudun 90 000 asukkaan kasvuun vajaan kahdenkymmenen vuoden kuluessa. Seurauksena on suuria määriä uusia asuntoja, teitä, katuja ja niiden kautta muuta infrastruktuuria. 

Samaan aikaan maakunnan asutuskeskukset näivettyvät ja maaseutu autioituu.  Perinteinen vientiteollisuutemme ei enää tarvitse työvoimaa entiseen tapaan.  Raskasta teollisuutta on siirtymässä pois Suomesta.  Elämme aikaa, jossa yhä enemmän työmme perustuu innovaatioihin, tietotaitoon, joustaviin pieniin yksiköihin ja verkostoitumiseen. Tulevaisuudessa työskentelyä tapahtuu paljon kotona. Etätyö maaseudulla lisääntyy ja vähentää liikennettä.   Maakuntien kuntakeskukset voisivat kehittyä paremmin ja turhalta rakentamiselta vältyttäisiin soveltamalla hajakeskittämistä.

Työikäinen väestö vähenee ja eläkeläisten määrä kasvaa.  Tästä seuraa verotulojen supistuminen ja julkisten investointien suunnan muutos. Tulevina vuosina tuhlailevaan keskittämiseen tuskin on varaa.  On hyödynnettävä olemassa olevia rakenteita.  Ikärakenteen muutos vähentää myös työmatkaliikennettä.

Keskittäminen aiheuttaa elinympäristömme tuhoutumista. Tampereen ympäristön metsät vähenevät ja asfaltti ja yksitoikkoiset nurmikot valtaavat alaa.  Metsät ovat tärkeitä ilmastolle sitoessaan hiilidioksidia. Suomessa pitäisi ottaa huomioon juuri päättynyt YK:n ilmastokokouksen päätös, joka koskee metsäpinta-alan vähentämistä. Uudella sopimuskaudella metsäpinta-alan vähenemistä ei enää kompensoida sillä, että Suomessa metsän kasvu ylittää hakkuut eli toimii hiilinieluna. Metsäpinta-alan vähentämisestä aiheutuu päästömaksuja Suomelle. 

Lempäälän ja Pirkkalan välinen suhteellisen yhtenäisenä säilynyt laaja metsäalue on vaihemaakuntakaavan luonnoksen mukaisesti pirstoutumassa pieniin ruutuihin teiden ja rautateiden takia.  Luonnon monimuotoisuus ja viherkäytävät ovat katoamassa tältä valtakunnallisestikin merkittävältä virkistysmetsäalueelta. Mielestäni ongelmasta päästäisiin leventämällä entisiä liikenneväylien linjauksia.  Tätä puoltavat myös valtakunnalliset suunnitteluohjeet.

 Pirstovaan tilanteeseen on jouduttu, kun lentokenttä on otettu teiden ja ratojen keskipisteeksi suunnittelemalla sinne aivan turhaan toista kiitorataa. Pientavaran kuljetus ja henkilöliikenne lentokentälle eivät tarvitse uusia väyliä.  Kestävän kehityksen mukaisesti entisten väylien parantaminen, olemassa olevan kiitoradan käytön tehostaminen ja kevytraitiotien mahdollinen rakentaminen Pirkkalan taajamien kautta riittäisivät kattamaan vähäisen liikenteen kasvun pitkälle tulevaisuuteen.

Asukasmäärän kasvua on hillittävä erityisesti pienikokoisessa Pirkkalassa.  Kestävään kehitykseen tähtäävät päätökset turvaavat ympäristön säilymisen monimuotoisena ja virkistävänä huomisen lapsille.

Matti Pirhonen

Mielipide Aamulehti 14.3.2011 vähäisin muutoksin

Jätevoimala valmistuessaan vanhanaikainen

xxxxxx xxxxxxxx toivoi mielipidekirjoituksessaan 5.3. laajaa keskustelua Tammervoiman suunnittelemasta  jätteenpolttolaitoksesta.  Myös minun mielestäni kiistattoman suuret ympäristöhaitat seuraisivat rakentamista valinnaisilla paikoilla. Keskusteluun ottaisin myös ristiriidat EU: n jätedirektiivin tavoitteisiin ja hankkeen ekologisen ja taloudellisen kannattamattomuuden.

Virallinen jätehierarkia on jätteen synnyn ehkäisy, kierrättäminen ja viimeisenä energiahyödyntäminen. Yhdyskuntajätteestä kierrätetään Suomessa noin 30 %. Jätedirektiivin mukainen kierrätysaste tulisi vuoteen 2015 mennessä olla 50 %. Polton seurauksena kierrätys on vähentynyt viimeaikoina. Kestävän raaka-aineiden käytön tavoite vaatisi jätteen määrän vähentämistä.  Maassamme on suunnitteilla viisi suurta polttolaitosta. Miten ihmeessä voimme saavuttaa sitovan kierrätystavoitteen?

Keski-Euroopassa joudutaan sulkemaan jätteenpolttolaitoksia raaka-ainepulan takia. Siellä onnistutaan lajittelemaan jäte paremmin. Tässä suhteessa olemme todella kehitysmaa, vaikka tietotaitoa on riittämiin.  Miksi siis rakennettaisiin jätehierarkian kanssa ristiriitaisia polttolaitoksia liikaa!

Suurten polttolaitosten syntyessä häviää motivaatio lajitteluun, kun ajatellaan, että jätteenpoltto on hyödyllistä.  Kansalaisia harhaanjohtavasti hankkeen työnimikin on ”hyötyvoimalaitos”, vaikka sen pitäisi olla hyödyntämislaitos.  On aivan selvää, että laitoksen raaka-aineesta tulee pula.  Hankintamatkat pitenevät.  Voidaankin kysyä, kuinka kaukaa jätettä kannattaa ajaa? Olisiko Pietarin suurkaupunki kannattavuusrajan sisällä.

Öljylähteet alkavat ehtyvä noin vuonna 2020.  Selkkaukset nostavat päivittäin öljyn hintaa. On ilmiselvää, että kaukokuljetukset maksavat polttolaitokselle niin paljon, että jätteen hyödyntäminen polttamalla vähenee.  Tilanne tuo myös mahdollisuuden.  Kun öljypohjaisten turhien tuotteiden valmistus vähenee, muovin uusiokäytön teknologia ja kierrätys lisääntyvät.

Paras ekologinen ja taloudellinen ratkaisu olisi, että hyödyntämisvoimalaitosta ei rakenneta. Sen sijaan energian hinnan nousu vaatii välitöntä uudelleen arviointia. Niinpä tulevaisuudennäkymää biokaasusta pitää hyödyntää heti.  Metaanikaasujen talteenottojärjestelmät olisivat hyvä vaihtoehto energiantuotannossa.  Käyttämällä kaatopaikoilta kerättävää biokaasua korvaamaan fossiilisia polttoaineita saataisiin hiilidioksidipäästöjä vähenemään. Biojätteen mädättämistä voitaisiin hyödyntää.  Siihen ei tarvita välttämättä polttolaitosta.

Suomella olisi hyvät mahdollisuudet olla edelläkävijä jätteen hyödyntämisen insinööritaidossa. Vanhanaikaista jätteenpolton suosimista ei tarvita - se saattaa käydä kuluttajan kukkarolle kalliiksi.

Matti Pirhonen

Pirkkala

Mielipide Lempäälän-Vesilahden Sanomissa ja Pirkkalaisessa hieman eri versioina helmikikuu 2011

Liikennehankkeet Kuljun ja Pirkkalan välissä

Viime viikkojen aikana ovat useat kunnat, järjestöt ja yksityiset kansalaiset jättäneet lausuntonsa ja mielipiteensä Pirkanmaan 2. vaihemaakuntakaavan  liikenne- ja logistiikkahankkeista. Erityisesti suunnitellut hankkeet pirstoisivat Lempäälää ja alaltaan pientä Pirkkalaa. Linjaukset tuhoisivat väistämättä ekologisen käytävän melko yhtenäisenä säilyneessä metsäalueessa kuntien välissä.

Samaan aikaan ovat Tampereen kaupunkiseudun strategia sekä maankäytön, asumisen ja liikenteen aiesopimukset olleet hyväksyttävinä kaupunkiseudun kunnissa.  Sekä vaihemaakuntakaava taustaselvityksineen että seutustrategia perustuvat paljolti kaupunkiseudun ylimitoitettuun noin 90 000 asukkaan väestönkasvuun.

 Maakuntaa voitaisiin kehittää tasaisesti koko seudun alueella antamalla maaseututaajamien vapaasti kasvaa ja sallimalla rakentaminen myös haja-asutusalueilla. Tulevaisuudessa tietoliikenteen kehitys luo mahdollisuuden etätyöhön, joten muutto ruuhkakeskuksiin työn perässä on tarpeetonta.

 Öljyn ehtymisestä johtuva hinnannousu vähentää autoilua ja lentoliikennettä tulevaisuudessa.  Puskiaisten moottoritien oikaisu on näillä näkymin tarpeeton. Lentokentän liikennemäärät eivät edellytä kehätien ja ainakaan toisen kiitoradan rakentamista.  Väestön ikääntyminen lisäksi supistaa yksityisautoilua.

Oikorataa vedetään väkisin maakunnallisesti merkittävään pirkkalaiseen kulttuuri- ja järvimaisemaan.  Hämmästyttävintä on, että kaavaluonnoksessa ei ole esitetty vaihtoehtoa radan paikalle.   Oikorata voitaisiin piirtää Pirkkalan etelä- ja länsipuolitse kiertäen tai  Pyhäjärven poikki. Tämä tukisi erinomaisesti myös Akaan suunnittelemaa Konhon logistista aluetta.  Näin Lempäälän ja Pirkkalan välille aiotulle järjestelyratapihalle löytyisi järkevämpi eteläisempi paikka pääradan varrelta.   Nokian kaupunki pitää Rajasalmen linjausta hankalana ja esittää kaupungin länsipuolista vaihtoehtoa tutkittavaksi.

 Valtakunnalliset alueiden käyttötavoitteet vaativat olemassa olevien rakenteiden hyödyntämistä. Lisäksi ohjeissa todetaan, että ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävät yhtenäiset luontoalueet on otettava huomioon ja näitä aluekokonaisuuksia ei tarpeettomasti pirstota.  Kun Pirkanmaalla järkeistetään kasvuennusteita, niin vähäinen liikenteen lisääntyminen maanteillä mahtuu entisille urille.  Lisäkaistojen rakentaminen ja kaavaluonnoksessa hyvin esitelty seudullinen raideliikenne voidaan vetää nykyisten liikenneväylien viereen.

Vaikka mikään näistä liikennehankkeista ei toteutuisikaan tai ne siirtyisivät hamaan tulevaisuuteen, vaikeut- tavat piirretyt viivat kaavoitusta ja maankäyttöä kuntatasolla.  Siksi turhat linjaukset olisi saatava pois pian.

Päämäärä, jossa kehitetään Pirkanmaan liikennejärjestelmää, tulisi palvella ihmisiä ja elinkeinoelämää turmelematta ympäristöä.  Sitä ei tue hiilidioksidia sitovan virkistysmetsän muuttaminen pirstoviksi liikenneväyliksi. Lopullinen sinetti monimuotoisena säilyneen metsäalueen tuhoksi olisi suunniteltu 70 hehtaarin kallionmurskaushanke Sääksärven läheisyyteen.

Yli tarpeen rakentaminen ei ole kestävää kehitystä.  Tila pitää jättää lapsille vähintään yhtä hyvänä kuin se on vanhemmilta saatu.  Tätä vanhaa talonpoikaista periaatetta pitää päättäjien noudattaa niin maakunnallisella, kunnallisella kuin yksityisellä sektorilla.

Matti Pirhonen

Pirkkala

Mielipidekirjoitus Aaamulehdessä tammikuu 2011 hieman muutettuna, myös eri otsikolla

Kuu- vai kulttuurimaisemaa

Raili Naskali tarkasteli osuvasti mielipidekirjoituksessaan (AL 14.1.) rakentamisen keskittämistä ja sen haittavaikutuksia. Mielestäni on syytä pohtia laajemmin ongelmia, joita ylenmääräinen Tampereen kaupunkiseudun asukasluvun paisuttaminen aiheuttaa.

Kaupunkiseudun asukaslukua halutaan nostaa 90 000 asukkaalla.  Tätä ylimitoitettua kasvuennustetta käytetään ponnahduslautana liikenneväylien sekä rakentamisen suunnittelussa.  Uusien asuntoalueiden ja teiden rakentamiseen tarvitaan valtavat määrät hiilidioksidia sitovia viher- ja metsäalueita sekä kymmeniä miljoonia kuutiometrejä kivimurskeita. Taajamarakentaminen on valtaosin kiviainesrakentamista.  Tämä merkitsee ulkoilualueiden ja muiden virkistysalueiden vähenemistä.

 Pirkkalaan on tullut viime vuonna väestöä kaksinkertaisesti, mikä olisi kestävän kehityksen  määrä.  Muuton seurauksena palveluiden järjestäminen Tampereen ympäristössä vaikeutuu, vaikka kuntarajat ylittävä yhteistyö helpottanee ahdinkoa. 

Samanaikaisesti maaseutu näivettyy.  Mielessämme muistelemme maaseudun kulttuurimaisemaa, johon kuuluvat vaihtelevat pellot, niityt, ahot , avarat järvinäköalat sekä hyvin hoidetut pihat.  Tätä menoa tulevaisuudessa näemme samassa kohtaa hoitamatonta maisemaa, ja pusikot estävät järvinäköalat.  Osa näkymää on louhittua kuumaisemaa kuten Lempäälässä, jossa nytkin on 11 kallion ottoaluetta.

Lääkkeenä haitallisiin seurauksiin on ainoastaan Tampereen ja sen lähialueiden kasvun hillintä.  Tähän päästään yksinkertaisesti kasvutavoitetta alentamalla ja tonttitarjontaa  säätelemällä.   Samalla pitää antaa elinvoimaisten taajamien Tampereen työssäkäyntialueella kasvaa.   Myös rakentamista haja-asutusalueen teiden varsille tulee sallia,  kohtuullisesti  muuallekin haja-asutusalueelle.  Näiltä osin kaupunkiseudun maapoliittinen aiesopimus voitaisiin heittää romukoppaan.  Suuret infrahankkeet kuten Tavase-pohjavesihanke,  Puskiaisten mootoritieoikaisu,  lentokentän kehätie ja valtava määrä katuja jätettäisiin rakentamatta. Säästyvät maa-ainekset voitaisiin käyttää entisten väylien parantamiseen.

Haluammeko tosiaan pelkästään sikin sokin rakennettuja  kivikortteleita ja niitä yhdistäviä luontoa pirstaloivia valtaväyliä vai myös uusiutuvasta puusta rakennettuja maaseututaajamia.  Tulevaisuudessa lienee tietoverkkojen avulla  työskentely kulttuurimaisemassa todellinen arvo, joka vaatii vain pari askelta olohuoneesta työpisteeseen.

Kestävän  kehityksen  päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville yhtä hyvät tai paremmat toimintamahdollisuudet kuin nykyisillä sukupolvilla on.  Tila pitää jättää lapsille vähintään yhtä hyvänä kuin se on vanhemmilta saatu.  Tätä vanhaa talonpoikaista periaatetta pitää päättäjien noudattaa niin maakunnallisella, kunnallisella kuin yksityisellä sektorilla.

Matti Pirhonen

Pirkkala

Mielipide Aamulehti 1.12.2010, otsikko muutettu ja vähäisiä muita muutoksia;

Jätteenpoltto ristiriitaista

Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n toimitusjohtaja  kirjoitti Aamulehdessä 25.11. mielipiteenään, että hän ei näe ristiriitaa jäteyhtiön ja ympäristöväen välillä jätteenkäsittelyn tavoitteissa. Mielestäni väite on harhaanjohtava ja tavoitteisiin pääsemiseksi luonnonsuojelijat eivät ollenkaan halua lisää jätteenpolttolaitoksia.  Poltto on viimeinen ja huonoin keino hierarkiassa kaatopaikkajätteen vähentämiseksi.

Jättipolttolaitos on tarpeeton. Hanke voidaan välttää toteuttamalla EU:n jätedirektiivien vaatimuksia ekologisin keinoin pienentämällä jätemäärää, kierrättämällä, ja mädättämällä.  Direktiivin mukainen kierrätysaste 50 % pitäisi saavuttaa vuoteen 2016 mennessä, kun se vuonna 2008 todennäköisesti polton seurauksena laski viisi prosenttiyksikköä kolmeenkymmeneen prosenttiin. Kestävän raaka-aineen käytön tavoite puolestaan vaatisi syntyvän jätteen määrän pienentämistä.  Lisääntyvä poltto vaikeuttaa tavoitteiden saavuttamista.

Ekologisiin keinoihin kuuluvat myös kaasujen talteenottojärjestelmät biokaasun valmistamiseksi kaatopaikoilla korvaamaan fossiilisia liikenteen polttoaineita eikä siihen tarvita polttolaitosta. Näin haitallinen metaani saadaan hyötykäyttöön.

Tampereelle suunniteltu jättilaitos haalisi jätettä polttoon Turkua ja Jyväskylää myöten tai ehkä kauempaakin.  Kuljetuskustannukset nousevat energiavarojen ehtyessä.  Jo nykyään lähellä oleville polttopaikoille raaka-aineen keräily, käsittely, kuljetukset ja polttaminen vievät arviolta yli puolet siitä energiamäärästä, jotka ne tuottavat.  Jätemäärien pienentyessä ja laitosten suurentuessa toiminta olisi tappiollista ja kuluttajan kukkaroa rasittavaa.  Polton seurauksena hiilipäästöt ja myrkkykaasut lisääntyvät. Niinpä hankkeesta käytetty nimitys ”hyötyvoimala” on täysin harhaanjohtava.

Aktiiviset ympäristön suojelijat eivät voi tukea haitallista runsasta jätteenpolttoa.  Se käy selville myös Suomen luonnonsuojeluliiton ja sen jäsenjärjestöjen tiedotuksesta.  Pirkanmaan Jätehuollolla ja luonnonsuojelijoilla on yhteisiä tavoitteita kuten jätemäärän pienentäminen, mutta keinot polttolaitos ottaa väärästä päästä. Ympäristöihmisiä hirvittää ajatus, että jätti-investointi syö varoja jätteen synnyn ehkäisystä ja kierrätyksestä. Jätteenpolton helppous antaa väärän kuvan kuluttajille eikä tue pyrkimystä kulutuksen hillitsemiseksi.

Mahdollinen biojätteen kaatopaikkakielto tuo uuden haasteen jätteenkäsittelyyn. Jäteyhtiöiden tulisi kehittää järjestelmiään siten, että lajittelua ja kierrätystä tehostetaan.  Jotta biojäte saataisiin pois muusta jätteestä, motivaationa voisi olla raha.  Kaikkea jätettä ei voida ekologisin keinoin hoitaa. Pienen määrän jätettä ostaisivat suuret lähimaakuntien polttolaitokset ilomielin vapaasti Pirkanmaan Jätehuollon varastosta kuljetuskustannuksineen.  Siihen ei missään nimessä tarvita uutta polttolaitosta.

Matti Pirhonen

Pirkkala

YVA- MIELIPIDE SYYSKUU 2010

Asia:              mielipide Tammervoiman hyötyvoimalaitoshankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta

Kiitän mahdollisuudesta esittää mielipiteitä Tampereelle suunnitellusta jätevoimalahankkeesta. 

Haluan tuoda esiin mielipiteenäni seuraavaa:

Pirkanmaan jätehuollon ja Tampereen Sähkölaitoksen yhteistyöhanke Tammervoima suunnittelee laitosta, joka polttaa jätettä noin 150 000 tonnia vuodessa. Laitos on mittasuhteeltaan valtava hanke joka vaatii runsaasti lisäselvityksiä sekä selkeän 0-vaihtoehdon.

Polttolaitoksella on sinänsä hyvä tarkoitusperä saada jäte lajiteltua ja osasta tuotettua energiaa.

Hanke vähentäisi kaatopaikkajätettä, mutta tähän päästäisiin paremmin ekologisin keinoin.  Suunnittelussa ei myöskään ole tuotu riittävästi esiin laajoja polton haittavaikutuksia.

Yhdyskuntajätteen kierrätys on Suomessa vähentynyt vuonna 2008 noin 5 prosenttiyksikköä ollen silloin noin reilut 30 %. Samalla poltto on lisääntynyt ja ilmeisesti vaikuttaa kierrättämiseen alentavasti.  Kuitenkin jätedirektiivin mukainen kierrätysaste 50 % pitäisi saavuttaa vuoteen 2015 mennessä.  Kestävän raaka-aineiden käytön tavoite puolestaan vaatisi syntyvän jätteen määrän vähentämistä. Lisääntyvä poltto vain vaikeuttaisi tavoitteen saavuttamista.

Kunnallisia polttolaitoksia perustetaan vuosittain, ja niitä on jo riittävästi. Enenevässä määrin jäte ohjautuu niihin. Jätelain perusajatus on mielestäni se, että ensisijaisesti jätteen syntyä vähennetään ja toisena on kierrätys. Kaatopaikat ja poltto ovat huonompi vaihtoehto. On luonnollista, että jätteen käsittely suoritetaan samoilla seuduilla, missä jäte tuotetaankin.  Suunniteltu jättilaitos haalisi jätettä polttoon satojen kilometrien päästä.

Kaasujen talteenottojärjestelmät biokaasun valmistamiseksi kaatopaikoilla olisivat ekologinen vaihtoehto korvaamaan fossiilisia polttoaineita. Esitettyä biokaasulaitosta ei saisi kytkeä polttolaitokseen. Kyse on selvästi erillisistä hankkeista. Ilmastomuutoksen kannalta biojätteen mädättäminen on sen sijaan kannattavaa.

Tampereelle suunniteltu jättipolttolaitos haalisi jätettä satojen kilometrien päästä tai ehkä myöhemmin kauempaakin. Kuljetuskustannukset nousevat energiavarojen ehtyessä. Jo nykyisellään lähellä oleville polttopaikoille raaka-aineen keräily, käsittely, kuljetukset ja polttaminen vievät arviolta yli puolet siitä energiamäärästä, jota laitokset polttaessaan tuottavat. Jätemäärien pienentyessä ja laitosten suurentuessa toiminta olisi tulevaisuudessa todennäköisesti tappiollista. Niinpä hankkeen käynnistäjän käyttämä nimi ”hyötyvoimala” on mielestäni melko harhaanjohtava, sillä hyödyt ovat vähäiset ympäristöhaittoihin verrattuna. Eu-direktiiveissä esiintyy tosin termi hyödyntämislaitos, mutta olisi silti reilumpaa käyttää vakiintuneita termejä, kuten jätevoimala.

Jätteen polton lisääminen ja helppous ohjaa myös kuluttajien käyttäytymistä. Jätemäärä alkaa kasvaa ja ehtyviä öljypohjaisia luonnonvaroja tuhlataan kierrätyksen unohtuessa. Sen myötä myös hiilipäästöt lisääntyvät. Ylenmääräinen jätteenpoltto ei tue uusiutuvan energian politiikkaa.

Jättipolttolaitoksen sijoittaminen tuo monenlaista pohdittavaa. Jos jätevoimala vastoin ympäristö- ja hyötynäkökohtia päätettäisiin rakentaa, olisi toiminnallisesti ja rakennustaloudellisesti järkevin ratkaisu laitoksen sijoitus Tarastenjärven kaatopaikan yhteyteen. Peltolammin eli Sarankulman vaihtoehto on huonoin, koska se tuhoaisi Pärrinkosken luonnonsuojelualueen. Hanketta ympäröivät suojelualueet ja maakunnallisesti arvokas kallioesiintymä. Peltolammin vaihtoehto on tiheän asutuksen ympäröimä, jolloin ulkoilualueet tuhoutuisivat.   Hanke toisi melu- ja valosaastetta muun saastumisen lisäksi.  Hulevedet niin rakennusaikaiset kuin valmiin laitoksen aikana rankkasateilla vierisivät Pärrinkoskeen. Liikennöinti pelkästään tuhoaisi Pärrinkosken ainutlaatuisen, pienen kaupungin sisäisen suojelualueen. Suunniteltu tie eristäisi alueen täydellisesti muusta luonnosta. Lisäksi Toivion asutuskeskus on n. 400 m päässä ja Tampere kaavoittaa Toivion lähellä lisää asuntoaluetta. Kasvavasta asutuksesta johtuva liikennöinti Toivion seudulla on jo nyt tukkoinen. Rakennetaanpa laitos mihin hyvänsä, voimalan lähelle voisi ohjautua jäterekkojen ohituksia arviolta noin 4 minuutin välein päiväsaikaan.

Tämä uusi jättihanke vaatii monipuolista arviointia sekä talouden että ympäristön näkökannalta.  Polton myrkylliset päästökaasut eivät varmasti olisi missään vaihtoehdossa lähiseudun asukkaiden mieleen. Laitos saataisiin miltei päästöttömäksi satsaamalla miljoonia lisää nyt jo sadan miljoonan arvioituun hintaan, mutta olisiko se kannattavaa.

Mielestäni hanketta ei saisi toteuttaa ollenkaan tai tehdä se järkevän pienenä. Hankkeelle pitäisi löytää todellinen 0-vaihtoehto, vaikka biojätettä ei kaatopaikalle voitaisikaan tulevaisuudessa viedä.  Hanke voidaan  välttää toteuttamalla EU:n direktiivien vaatimuksia pienentämällä jätemääriä, kierrättämällä ja mädättämällä.  Edullisempaa olisi pieni jätemäärä kuljettaa jo käynnissä oleviin laitoksiin niin talouden, päästöjen ja ympäristön kannalta.

Matti Pirhonen

Mielipide Lempäälän-Vesilahden sanomissa syysk.2010

Jätevoimala Sääksjärven pohjoispuolelle?

Pirkanmaan jätehuollon ja Tampereen Sähkölaitoksen yhteistyöhanke Tammervoima suunnittelee laitosta, joka polttaa jätettä noin 150 000 tonnia vuodessa. YVA- ohjelma on myös käynnistynyt. Jättilaitoksen yksi vaihtoehtoinen sijoituspaikka olisi Sääksjärven pohjoispuolinen alue. Aluevaraus ulottuu Ratasillantieltä Pärrinkoskelle radan länsipuolella.  Tammervoima kutsuu hanketta erheellisesti Sarankulman vaihtoehdoksi, vaikka alue ei siellä varsinaisesti sijaitsekaan.

Polttolaitoksella on sinänsä hyvä tarkoitusperä saada jäte lajiteltua ja osasta tuotettua energiaa.

Hanke vähentäisi kaatopaikkajätettä, mutta tähän päästäisiin paremmin ekologisin keinoin.  Suunnittelussa ei myöskään ole tuotu riittävästi esiin laajoja polton haittavaikutuksia

Yhdyskuntajätettä kierrätetään Suomessa noin 30 %. Jätedirektiivin mukainen kierrätysaste 50 % pitäisi saavuttaa vuoteen 2015 mennessä.  Kestävän raaka-aineiden käytön tavoite puolestaan vaatisi syntyvän jätteen määrän vähentämistä. Lisääntyvä poltto vain vaikeuttaisi tavoitteen saavuttamista.

Kunnallisia polttolaitoksia perustetaan vuosittain, ja niitä on jo riittävästi. Enenevässä määrin jäte ohjautuu niihin. Jätelain perusajatus on mielestäni se, että ensisijaisesti jätteen syntyä vähennetään ja toisena on kierrätys. Kaatopaikat ja poltto ovat huonompi vaihtoehto. Kaasujen talteenottojärjestelmät biokaasun valmistamiseksi kaatopaikoilla olisivat ekologinen vaihtoehto korvaamaan fossiilisia polttoaineita.

Tampereelle suunniteltu jättipolttolaitos haalisi jätettä Turkua ja Jyväskylää myöten tai ehkä myöhemmin kauempaakin. Kuljetuskustannukset nousevat energiavarojen ehtyessä. Jo nykyisellään lähellä oleville polttopaikoille raaka-aineen keräily, käsittely, kuljetukset ja polttaminen vievät arviolta yli puolet siitä energiamäärästä, jota laitokset polttaessaan tuottavat. Jätemäärien pienentyessä ja laitosten suurentuessa toiminta olisi tulevaisuudessa todennäköisesti tappiollista. Niinpä hankkeen käynnistäjän käyttämä nimi ”hyötyvoimala” on mielestäni melko harhaanjohtava.

Jätteen polton lisääminen ja helppous ohjaa myös kuluttajien käyttäytymistä. Jätemäärä alkaa kasvaa ja ehtyviä öljypohjaisia luonnonvaroja tuhlataan kierrätyksen unohtuessa. Sen myötä myös hiilipäästöt lisääntyvät. Ylenmääräinen poltto ei tue uusiutuvan energian politiikkaa.

Jättipolttolaitoksen sijoittaminen tuo monenlaista pohdittavaa. Jos voimala päätettäisiin rakentaa, olisi toiminnallisesti ja rakennustaloudellisesti järkevin ratkaisu laitoksen sijoitus Tarastenjärven kaatopaikan  yhteyteen. Sääksjärven pohjoispuolinen vaihtoehto on huonoin, koska se tuhoaisi Pärrinkosken luonnonsuojelualueen.  Logistiikan kannalta järkevästi eteläinen rekkaliikenne polttolaitokselle voitaisiin ohjata Multisillan kautta, vaikka sitä ei ole suunnitelmassa esitetty. Näin on vaarana, että liikenne lisääntyisi Sääksjärven taajaman läpi. Rakennetaanpa laitos mihin hyvänsä, voimalan lähelle voisi ohjautua jäterekkojen ohituksia arviolta noin 4 minuutin välein päiväsaikaan.

Tämä uusi jättihanke vaatii monipuolista arviointia sekä talouden että ympäristön näkökannalta.  Polton myrkylliset päästökaasut eivät varmasti olisi Sääksjärven, Multisillan, Toivion ja Peltolammin asukkaiden mieleen. Laitos saataisiin miltei päästöttömäksi satsaamalla miljoonia lisää nyt jo sadan miljoonan arvioituun hintaan, mutta olisiko se kannattavaa.  Onko tästä hankkeesta tulossa ympäristöä rasittava rahanreikä vuosikausia kestävine selvityksineen, jonka maksajina ovat kuluttajat roskapusseineen?

Matti Pirhonen

Pirkkala

Mielipide Aaamulehdessä syysk.2010, hieman muutettuna.

Metaanin torjuntaan ekologisia ratkaisuja

Aamulehden mielipidesivulla 7.9.  kirjoitettiin osuvasti jätteenpoltosta.  Esille tuotiin metaanin aiheuttaman ilmastonmuutosongelman.  Mielestäni poltto ei ole paras ratkaisu alentaa metaanipäästöjä.

Metaani muodostaa vain noin 3% kasvihuonekaasuista Suomessa,  joskin kaatopaikat ja jäteveden käsittely tuottavat niistä noin puolet.  Metaanin vapautuminen on kaatopaikoilla viimeaikoina vähentynyt.

Metaanin ja hiilidioksidin syntyä voidaan vähentää parhaiten jätemääriä pienentämällä.  EU:n jätedirektiivi vaatii Suomea lisäämään ydyskuntajätteen kierrätystä.  Siksi jätteen tehokas lajittelu ja kierrättäminen olisi hyvä keino vähentää myös metaanin aiheuttamaa kuormitusta.

Jätteenpoltto on jätehierarkiassa vasta viimeinen keino päästöjen vähentämiseksi.  Kaasujen talteenottojärjestelmät kaatopaikoilla olisivat sen sijaan ekologisesti parempi ratkaisu.  Näin voidaan valmistaa biokaasua korvaamaan fossiilisia polttoaineita.

Tammervoiman suunnittelema jättipolttolaitos on päästöjen kannalta ongelmallinen.  Kaatopaikalle kertyneet jätteet saataisiin poltettua, mutta sen jälkeen olisi pula raaka-aineesta. Ekologisen ajattelutavan mukaisesti jätemäärä pienenee, kierrätys ja kompostointi lisääntyy.  Jätettä ajettaisiin yhä uusiin, suurempiin polttolaitoksiin jopa ulkomailta asti.   Kuljetusmatkan ja polttoaineen hinnan kohotessa polttaminen olisi kannattamatonta. Kuljetusetäisyyksien myötä päästöjä syntyisi yhä enemmän.  Niinpä voidaan kysyä, onko voimalan suunnittelijan käyttämä nimitys ”hyötyvoimala” harhaanjohtava.

Ilmastomuutoksen torjunta on meidän jokaisen asia.  Jätemäärää pienentämällä ja turhaa ajoa vähentämällä  autamme ympäristöämme.  Ehkä voimme osaltamme estää ilmastoa lämpenemästä ja Siperian jäätyneitä soita sulamasta.  Siellä piilee todellinen metaanipommi.

Matti Pirhonen

Pirkkala

Mielipide Aamulehdessä syysk.2010 hieman lyhennettynä ja otsikko muutettu

YHTEISTYÖHÖN  LOUHINNASSA

 Viime aikoina on Aamulehdessä  ollut  useita uutisia ja mielipiteitä Pirkanmaalle suunnitelluista louhinta-alueista.  YVA-ohjelman vaativa  Lempäälän Sääksjärven louhoshanke on laajuudeltaan erittäin merkittävä verraten moneen muuhun tällä hetkellä Pirkanmaalla suunnitteilla olevaan kiviaineksen ottoalueeseen.  Tämä kilometrin päähän Sääksjärven asutuksesta Pirkkalan ja Tampereen rajojen lähelle kaavailtu  louhos olisi laajimmillaan määrältään  n. 14 miljoonaa m3, kun tavanomaiset ovat yleensä n. 1..2 miljoonaa m3.

 Hanke on herättänyt lähiseutujen asukkaiden,  Birgitan polun retkeilijöiden sekä muiden virkistysalueen käyttäjien  keskuudessa   vastustusta.  Syyt, miksi erityisesti Sääksjärven kohde pitäisi jättää toteuttamatta, voidaan jakaa kolmeen ryhmään.

Ensiksikin seutukunnallisia kaavoituksia ei ole vielä loppuunsaatettu.  Hanke toteutuessaan tulisi  keskelle lähiseudun viimeistä yhtenäistä erämaa-aluetta ja jakaisi liikennöinnin myötävaikutuksella alueen kahteen osaan. Viherkäytävä Lempäälästä Pirkkalaan olisi vaarassa katketa. Hanke edistäisi kiisteltyjen suurhankkeiden kuten logistiikkakeskuksen, Puskiainen - Linnakallio moottoritieväylän ja oikoradan suunnittelua. Valtakunnallisetkin suunnitteluohjeet puoltaisivat ensisijaisesti entisten väylien laajentamista ja hankkeiden toteutuminen on epävarmaa.  Siksi olisi odotettava, että erityisesti Pirkanmaan 2.vaihemaakuntakaava (logistiikka ja liikenne) tulisi ensin valmiiksi ja selviä rakentamispäätöksiä ilmenisi. Mikäli louhoshanke toteutuisi metsätalousmaaksi ja virkistyskäyttöön kaavaillulla alueella, olisivat portit auki muulle pirstaloivalle rakentamiselle.

 Toinen merkittävä haitta on ihmisten terveyteen ja viihtyvyyteen vaikuttavat syyt. On näet ilmiselvää, että korkeaa ylänköä louhittaessa melua ja pölyä riittää Sääksjärvelle ja jopa Toivioon asti, vaikka suojaukset olisivat tehokkaat.  Jatkuva liikenne tuo turvallisuus- ja saasteongelmat paikallisille asukkaille.  Moreenin poisto ja louhinta 70 hehtaarin alalta ei voi olla vaikuttamatta veden virtauksiin ja saasteiden kulkeutumiseen Sääksjärven alueella . Geologisia karttoja silmäillessä voi todeta, että arseenia esiintyy Pirkkalan ja Lempäälän alueella runsaasti.   Erityisen vaarallista on pölyn ja kalliohalkeamien kautta leviävä  arseeni,  jonka  esiintyminen vaatii laajoja tutkimuksia. Muutama koereikä ei riitä alueen tutkimiseen.

 Kolmas huomattava asia on  luontoon ja virkistyskäyttöön vaikuttavat seikat. Mikäli hanke toteutuu , luonto- ja virkistysarvot menetetään ikuisiksi ajoiksi. Metsä uudistuu, mutta maaperää ja maisemaa ei saada enää ennalleen. Aiotun louhoksen läheisyydessä on useita  luonnonsuojelualueita, joista  Pulkajärven Natura 2000 alue on laajin. Myös mahdollisia metsälain tarkoittamia arvokkaita elinympäristöjä on jopa louhosalueella.

 On tärkeää turhan kuljetuksen vähentämiseksi louhia kiviainesta rakennushankkeiden läheltä. Kiviainesvarat olisi ensin hyödynnettävä nykyisiltä rakennusalueilta mahdollisimman tarkkaan. Myös kierrätys on osaratkaisu maa-ainestarpeeseen, mikä tämän louhoshankkeen yhteydessä on tosin tuotu esiin. Uusi ajattelutapa louhosalueiden suunnittelussa olisi laajempi yhteistyö  kaavoituksen, ympäristöviranomaisten ja luonnonsuojelujärjestöjen kanssa. Näin ei tuhlattaisi voimavaroja merkittävien luontoarvoja omaavien alueiden heikentämiseen, vaan löydettäisiin yhteisymmärryksessä lähietäisyydeltä sopivia kiviaineksen louhinta- ja käsittelyalueita.

Matti Pirhonen

Kirjoitus Pirkkalaisessa syysk 2010 jätevoimalasta:

Jätevoimalako Toivion viereen?

 Pirkanmaan jätehuollon ja Tampereen Sähkölaitoksen yhteistyöhanke Tammervoima suunnittelee laitosta, joka polttaa jätettä noin 150 000 tonnia vuodessa. YVA- ohjelma on myös käynnistynyt. Jättilaitoksen yksi vaihtoehtoinen sijoituspaikka olisi Sarankulma, jota monet toiviolaiset ovat jo hämmästelleet.

 Polttolaitoksella on sinänsä hyvä tarkoitusperä saada jäte lajiteltua ja osasta tuotettua energiaa.Hanke vähentäisi kaatopaikkajätettä, mutta tähän päästäisiin paremmin ekologisin keinoin.  Suunnittelussa ei myös ole tuotu riittävästi esiin laajoja polton haittavaikutuksia.  Polttaminen ei tue hiilidioksidipäästöjen vähentämistä eikä EU:n jätedirektiivin  tavoitteiden saavuttamista.

 Yhdyskuntajätteen kierrätys on Suomessa vähentynyt vuonna 2008 noin 5 prosenttiyksikköä ollen silloin reilut 30 %. Samalla poltto on lisääntynyt ja ilmeisesti vaikuttaa kierrättämiseen. Kuitenkin jätedirektiivin mukainen kierrätysaste 50 % olisi syytä saavuttaa vuoteen 2015 mennessä.  Kestävän raaka-aineiden käytön tavoite puolestaan vaatisi syntyvän jätteen määrän vähentämistä. Lisääntyvä poltto vain vaikeuttaisi tavoitteen saavuttamista.

Kunnallisia polttolaitoksia perustetaan vuosittain, ja niitä on jo riittävästi. Enenevässä määrin jäte ohjautuu niihin. Jätelain perusajatus on mielestäni se, että ensisijaisesti jätteen syntyä vähennetään ja toisena on kierrätys. Kaatopaikat ja poltto ovat huonompi vaihtoehto. On luonnollista, että jätteen käsittely suoritetaan samoilla seuduilla kuin se tuotetaankin, eikä sitä kuljeteta satoja kilometrejä.

Tampereelle suunniteltu jättipolttolaitos haalisi jätettä Turkua ja Jyväskylää myöten tai ehkä myöhemmin kauempaakin. Kuljetuskustannukset nousevat energiavarojen ehtyessä. Jo nykyisellään lähellä oleville polttopaikoille raaka-aineen keräily, käsittely, kuljetukset ja polttaminen vievät arviolta yli puolet siitä energiamäärästä, jota laitokset polttaessaan tuottavat. Jätemäärien pienentyessä ja laitosten suurentuessa toiminta olisi tulevaisuudessa todennäköisesti tappiollista. Niinpä hankkeen käynnistäjän käyttämä nimi ”hyötyvoimala” on mielestäni melko harhaanjohtava.

Jätteen polton lisääminen ja helppous ohjaa myös kuluttajien käyttäytymistä.  On vaarana muodostua harhakäsitys, että  jätteen tuottaminen polttoon olisi kannattavaa. Näin jätemäärä alkaa kasvaa ja ehtyviä öljypohjaisia luonnonvaroja tuhlataan kierrätyksen unohtuessa. Sen myötä myös hiilipäästöt lisääntyvät. Ylenmääräinen poltto ei tue uusiutuvan energian politiikkaa.

Jättipolttolaitoksen sijoittaminen tuo monenlaista pohdittavaa. Jos voimala päätettäisiin rakentaa, olisi toiminnallisesti ja rakennustaloudellisesti järkevin paikka varmasti Tarastenjärven kaatopaikan yhteydessä.  Sarankulman vaihtoehto on niistä huonoin. Perustelu logistiikkakeskuksen sijoittumisesta läheisyyteen on ennenaikaista ja sitä tuskin rakennetaan Toivioon. Peltolammin-Pärrinkosken ainutlaatuinen kaupungin sisällä oleva luonnonsuojeluale tuhoutuisi.

Tämä uusi jättihanke vaatii monipuolista arviointia sekä talouden että ympäristön näkökannalta.  Polton myrkylliset päästökaasut eivät varmasti ole lähiasukkaiden mieleen. Laitos saataisiin miltei päästöttömäksi satsaamalla miljoonia lisää, mutta olisiko se kannattavaa.  Onko tästä hankkeesta tulossa taas luontoa rasittava rahanreikä vuosikausia kestävine selvityksineen, jonka maksumiehinä ovat kuluttajat roskapusseineen?

Matti Pirhonen

Pirkkala

Mielipide jätteenpoltosta, julkaistu Aamulehdessä kesäkuu 2010 hieman lyhennettynä

Jätevuorta kasvattamassa

Viime aikoina on useissa tiedotusvälineissä, kuten Aamulehdessä 1.6., ollut kirjoituksia Tampereelle suunnitellusta suuresta jätteenpolttolaitoksesta. Pirkanmaan jätehuollon ja Tampereen Sähkölaitoksen yhteistyöhanke Tammervoima suunnittelee laitosta, joka polttaa jätettä noin 150 000 tonnia vuodessa. Polttolaitoksella on sinänsä hyvä tarkoitusperä saada jäte lajiteltua ja osasta tuotettua energiaa.  Suunnittelussa ei kuitenkaan ole tuotu riittävästi esiin laajoja polton haittavaikutuksia.  Polttaminen ei tue hiilidioksidipäästöjen vähentämistä eikä EU:n jätedirektiivin  tavoitteiden saavuttamista.

Yhdyskuntajätteen kierrätys on Suomessa vähentynyt vuonna 2008 noin 5 prosenttiyksikköä ollen silloin reilut 30 %. Samalla poltto on lisääntynyt ja ilmeisesti vaikuttaa kierrättämiseen. Kuitenkin jätedirektiivin mukainen kierrätysaste 50 % olisi syytä saavuttaa vuoteen 2015 mennessä.  Kestävän raaka-aineiden käytön tavoite puolestaan vaatisi syntyvän jätteen määrän vähentämistä. Lisääntyvä poltto vain vaikeuttaisi tavoitteen saavuttamista.

Kunnallisia polttolaitoksia perustetaan vuosittain, ja niitä on jo riittävästi. Enenevässä määrin jäte ohjautuu niihin. Jätelain perusajatus on mielestäni se, että ensisijaisesti jätteen syntyä vähennetään ja toisena on kierrätys. Kaatopaikat ja poltto ovat huonompi vaihtoehto. On luonnollista, että jätteen käsittely suoritetaan samoilla seuduilla kuin se tuotetaankin, eikä sitä kuljeteta satoja kilometrejä.

Tampereelle suunniteltu jättipolttolaitos olisi noin 100 miljoonan euron investointi. Se haalisi jätettä Turkua ja Jyväskylää myöten. Kuljetuskustannukset nousevat energiavarojen ehtyessä. Jo nykyisellään lähellä oleville polttopaikoille raaka-aineen keräily, käsittely, kuljetukset ja polttaminen vievät arviolta yli puolet siitä energiamäärästä, jota laitokset polttaessaan tuottavat.

Jätemäärien pienentyessä ja laitosten suurentuessa toiminta olisi tulevaisuudessa tappiollista.

Raaka-aineiden hintojen kohoaminen, luonnonvarojen rajallisuus ja ympäristövaatimukset luovat haasteita tulevina vuosikymmeninä tällaisen jättilaitoksen kannattavuudelle.

Jätteen polton lisääminen ja helppous ohjaa myös kuluttajien käyttäytymistä.  On vaarana, että jätettä tuotetaankin siinä väärässä uskossa, että sen tuottaminen on polton johdosta kannattavaa  Näin jätemäärä alkaa kasvaa ja ehtyviä öljypohjaisia luonnonvaroja tuhlataan kierrätyksen unohtuessa. Sen myötä myös hiilipäästöt lisääntyvät.  Missään nimessä ylenmääräinen poltto ei tue uusiutuvan energian politiikkaa.

Jättipolttolaitoksen sijoittaminen tuo monenlaista pohdittavaa. Jos tämä päätettäisiin rakentaa, olisi toiminnallisesti ja rakennustaloudellisesti järkevin paikka varmasti Tarastejärven kaatopaikan yhteydessä.  Sarankulman vaihtoehto on niistä huonoin. Perustelu logistiikkakeskuksen sijoittumisesta läheisyyteen on tuulesta temmattu. Logistiikkakeskustahan on perusteltu nykyisin aivan muualle tai lieneekö se jo tarpeettomana haudattu. Peltolammin-Pärrinkosken ainutlaatuinen kaupungin sisällä oleva luonnonsuojeluale tuhoutuisi.

YVA-menettely on alkamassa.  Tämä uusi jättihanke vaatii monipuolista arviointia sekä talouden että ympäristön näkökannalta.  Polton myrkylliset päästökaasut eivät varmasti ole lähiasukkaiden mieleen. Laitos saataisiin miltei päästöttömäksi satsaamalla miljoonia lisää, mutta olisiko se kannattavaa.  Onko tästä hankkeesta tulossa taas luontoa rasittava rahanreikä vuosikausia kestävine selvityksineen, jonka maksumiehinä ovat kuluttajat roskapusseineen?

Matti Pirhonen

Pirkkala

Mielipidekirjoitus, julkaistu Aaamulehdessä 26.1.2010 hieman muutettuna ja eri otsikolla:

Liikennehankkeet Pirkkalassa

Viime aikoina on Aamulehdessä ollut useita mielipidekirjoituksia Pirkkalaan kaavaillusta lentokentän toisesta kiitoradasta. Keskusteluun on kytkettävä suunniteltavien teiden ja oikoradan pirstovat linjaukset Lempäälän ja Pirkkalan alueilla.

Pirkanmaan 2. vaihemaakuntakaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelman mukaan suunnittelun kohteena ovat nykyiset liikenneyhteydet.  Liikenne- ja logistiikkahankkeista on tehty esiselvityksiä ja julkisuudessa on ratoja ja teitä piiretty ristiin rastiin arvokkaan lehtokeskittymän ja seudullisesti merkittävän Birgitan polun ulkoilualueiden läpi Pirkkalassa. Kuitenkin ohjenuorana pitäisi olla valtakunnalliset alueiden käyttötavoitteet.  Näissä muun muassa todetaan, että alueiden käytön suunnittelussa on otettava huomioon ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävät yhtenäiset luontoalueet ja että näitä aluekokonaisuuksia ei tarpeettomasti pirstota.

Valtakunnallisissa tavoitteissa toinen merkittävä asia on eheyttäminen ja olemassa olevien yhdyskuntarakenteiden hyödyntäminen.  Tämä ei näy ainakaan esillä olleissa rata- ja tielinjauksissa.

Mielestäni ainoa oikea reitti raiteille ja teille olisi olemassa olevat väylät tai pahimmassa tapauksessa itäisin suunniteltu reitti kaikki samassa urassa Kuljusta Linnakorpeen Pirkkalaan. Näin saisi järjestelyratapiha sekä kiistelty logistiikkakeskuskin parhaiten paikan etelämpää läheltä  pääradan ja oikoradan yhtymäkohtaa.

Mielestäni läntisin ja keskimmäinen oikoradan ja teiden reitti ei tule kysymykseen, koska reitit kulkisivat erilaisten suojelualueiden läheisyydessä. Yksi näistä on Pulkajärven Natura-alue. Yleensä Natura-2000-lainsäädäntö rajoittaa toimia alueilla ja niiden ulkopuolellakin. Yleiseen etuun tietenkin voidaan vedota, mutta  linjaukset todennäköisesti siirtyisivät kauemmaksi. Pirkkalan alueella on lisäksi runsaasti kasvistolle  metsälain määrittelemiä erityisen tärkeitä elinymäristöjä, jotka tulisi huomioida teiden suunnittelussa..

Arviointisuunnitelmassa ei ole otettu riittävästi huomioon myöskään joukkoliikenteen kehittämisen mahdollisuutta, jota mm. Lempäälän kunta ja Akaan  kaupunki edistävät kolmanteen raiteeseen varautumisella. Lisääntyykö yksityinen henkilöautoliikenne, kun polttoaineen hinta mukaanlukien sähkö hyppää pilviin?  Lentokentälle päättyvä lisäkehätie on täysin tarpeeton, koska tulevaisuuden liikenne voidaan viedä entisissä urissa. Suunnitelmassa kerrotun muutaman minuutin aikasäästö ei korvaa sitä haittaa, mitä uudet väylät aiheuttaisivat ympäristölle ja ihmisten viihtyisyydelle.

Ihmetellä sopii myös, miksi suunnitelma on täysin Tampere-keskeinen ja kaiken vastaanottavana alueellisesti pieni Pirkkala. Mihin on unohtunut hankkeena esimerkiksi Akaan logistinen keskus osana suurempaa kokonaisuutta?

Päämäärä, että kehitetään Pirkanmaan liikennejärjestelmää, tulisi palvella ihmisiä ja elinkeinoelämää turmelematta ympäristöä eikä se saisi aiheuttaa myöskään lisää saastetta rakentamattomille alueille. Ekologiset käytävät on turvattava riitävillä maayhteyksillä eikä niitä voi korvata silloilla ja tunneleilla.

Matti Pirhonen

Pirkkala

Julkaistu Pirkkalaisessa, otsikko muutettuna vähäisin muutoksin:

Louhinta erämaa-alueen uhka                          Mielpide 02.09.2009

Pirkkalainen uutisoi 26.08  louhintasuunnitelmasta Lempäälän puolelle Pirkkalan rajan tuntumaan Pulkajärven luonnonsuojelualueen läheisyyteen. Hankkeesta on julkisuudessa ollut vähän tietoa. Tutkiessani asiaa huomasin, että lempääläiset päättäjät  ja luontoaktiivitkaan eivät vielä tiedä paljon lupahakemuksesta.  Asia on jäänyt salakavalasti huomaamatta. Lempääläisten intressissä ei näy olevan erityisesti pirkkalalaisten virkistyskäyttöä uhkaava hanke.

Louhintalupahakemuksen tarkoittama tila on pitkulainen, pääosin idästä länteen oleva alue keskellä Lempäälän ja Pirkkalan välistä erämaa-aluetta.  Näin ollen louhoshanke pirstoisi metsäalueen pahasti. Mikäli ratapihahanke ja logistiikkakeskus toteutuisivat Sääksjärven eteläpuolelle, niin tästä muodostuisi kiila, joka työntyisi syvälle erämaahan kohti lentokenttäaluetta.  Tämä aiheuttaisi vaihtelevan ja ainutlaatuisen luontotyypin osittaisen tuhoutumisen. Vaarana on, että eläinten luonnolliset kulkureitit katkeaisivat ja Pirkkalan puoleinen alue jäisi eristyksiin. Hankkeella olisi haittaava vaikutus myös Pulkajärven luonnonsuojelualueeseen.  Alueella tavataan merkittäviä kasvi- ja eläinharvinaisuuksia.  Aiotun louhoksen välittömässä läheisyydessä on jopa kalasääsken pesä.

Erityisesti Pirkkalan alueella  ja Lempäälänkin puolella  runsaana esiintyvä  arseeni on myös mielenkiintoinen asia.  Arseenin esiintyminen olisi ehdottomasti louhosalueella selvitettävä.  Tämä ainehan on myrkky, jota vedestä ei voi poistaa. Louhoksen paikalta vedet virtaavat kartan mukaan pääosin Sääksjärven suuntaan. Tosin paikka on ylänköä, josta puroja, ojia ja kalliohalkeamia myöten saattaa arseenia virrata vedessä myös Pirkkalan suuntaan.  Ongelman muodostaa myös mahdollinen arseenipöly.  Tuntematta pölyn erotustekniikkaa, otaksun, että  kaikkea arseenia ei  pystytä poistamaan. Kuormista varmasti leviää tuulten mukana myrkkyä luontoon ja asutuksen liepeille. Osa murskeesta käytettäisiin todennäköisesti ratapihan, logistiikkakeskuksen, oikoradan ja yhdystien rakentamiseen, jos sitä riittäisi vielä mahdollisten hankkeiden toteutuksen aikoihin.

Valitettavasti pirkkalalaisilla päättäjillä ei ole suoraa valtaa Lempäälän päätöksiin. Myös Lempäälän mahdollisuus estää hanke kokonaan on rajallinen. Seutuyhteistyön nimissä pitäisi kuitenkin pyrkiä yhdessä säästämään osittain koskemattomat metsäalueet yhteisenä virkistysmaastona. Päätökset mahdollisesta louhoksesta pitäisi tehdä vasta, kun seutua uhkaavat suurhankkeet on järkevällä tavalla kaavoituksessa yhteensovitettu ja pirstaloituminen vältetty.

Asialla on myös toinen näkökanta. Murskeiden kuljetus kaukaa rasittaa luontoa ja on kallista. Niinpä kalliomurskeiden otossa tulisi pyrkiä keskittymään rakennettaville alueille. Läheisyyden kannalta alue on hyvä, mutta juuri tämä erämaa-alue ei ole hankeelle muuten sopiva.

Erityisen tärkeänä pitäisin louhoshankkeen haittojen ja riskien käsittelyä julkisuudessa. Vielä tehokkaampi väline on henkilösuhdeverkosto, jonka avulla tiedotetaan pirkkalalaista näkemystä lempääläisille päättäjille. Oma vierailuni marjareissulla tällä erämaa-alueella vahvistaa käsitystäni, että on tärkeää puolustaa ainutlaatuista jyrkkien mäkien, laaksojen ja kosteikkojen muodostamaa aluetta tämän louhintalupahankkeen kohdalla.

Matti Pirhonen

Mielipide syksy 2008:

Logistiikkakeskuksen paikka Toivion reunalla täysin väärä

Pirkanmaan liitossa on suunnitteilla yleiskaava, johon tulisi varaus logistiikkakeskukselle.  Yhtenä vaihtoehtona on Pirkkalan Toivion eteläosa. Alueella on luonnonsuojelukohteita ja pirkkalaisten suosimat erinomaiset ulkoilureitit.  Alue on asukkaiden viimeisiä henkireikiä lähiluontoon ja  myös Pirkkalan viimeisiä yhtenäisiä suurehkoja metsäalueita.  Seutu on erinomaista marjastus- ja sienestysaluetta sekä lapsiperheiden retkikohde.  Alueen välittömässä läheisyydessä sijaitsee Toivion koulu, joka on oikeutettu pitämään salossaan vihreää lippua luontoystävällisen toimintansa merkiksi.

Alueen suunnitteluun liittyvät läheisesti myös rautateiden järjestelypihan sijoittaminen, jonka edullisemmaksi vaihtoehdoksi on todettu Sääksjärven eteläpuoli Lempäälän alueella.  Meneillään on myös uusien tielinjauksien sekä oikoradan suunnittelu, joiden lähtökohtana olisi parhaimmillaan juuri tämä eteläpuolinen alue.

Logistiikan ammattilaisena tiedän hyvin keskuksen tarpeellisuuden turhia kuljetuksia ja tavarankäsittelyä vähentävänä ja tehostavana.  Keskittämällä toiminnot säästettäisiin luonnonvaroja ja energiaa, jonka tuottaminen ja ylenpalttinen käyttäminen saastuttaa.  Keskittämällä logistiikkakeskus, käsittelypiha, oikorata ja lentokentän yhdystie Sääksjärven eteläpuolelle säästettäisiin rakennuskustannuksissa, ja luontoarvoja pilattaisiin kaikkein vähiten.  Karttoja tutkimalla voi myös todeta, että kunnallistekniikan vetäminen on edullisempaa eteläisessä vaihtoehdossa alueen tasaisuudesta johtuen.

Mikäli tiet ja laajat pitkät rakennusalueet laitetaan ympäristöön sikin sokin,  jäljelle jäävät luontoalueet pirstoutuvat pieniksi osiksi.  Eläinten kulkureitit katkeaisivat ja asuinalueet eristyisivät.  Yksi uusi tie- ja  ratalinja samansuuntaisina voitaisiin varustaa parhailla mahdollisilla eläinten kulkua helpottavilla ratkaisuilla.

Rakennushanke toisi Pirkkalan kuntaan lisää kiinteistöverotuloja, mutta tulot valuisivat toisesta kädestä ulos, kun viihtyisän kunnan maine kärsisi. Mitään päätöstä ainakaan virallisesti ei ole jättilaitosten sijoittamisesta. Yhteiskunnan varojen käytössä talous ja luontoarvot tulisivat kulkea  käsi kädessä.

Onko meillä tulevaisuudessa varaa holtittomaan luonnonvarojen tuhlailuun?

Voimmeko enää tavata ilvestä kiven päällä, sutta lokkimassa polun poikki tai karhua ylittämässä Pärrinkoskea Toivion kylän laidalla?

Matti Pirhonen