Mielipidekirjoitus Aamulehti 26.10.2016 vähäisin muutoksin:

Maakuntakaavaehdotus 2040  –  Pitääkö olla huolissaan luonnon monimuotoisuudesta?

Pirkanmaan liiton maakuntakaavaprosessi on loppusuoralla. Nyt tehdään valinnat siitä, millaiseksi Pirkanmaan halutaan kehittyvän vuoteen 2040 mennessä.

Suunnitellut liikenneväylät syrjäyttävät monimuotoista luontoa.  Metsät, ulkoilu- ja viheryhteydet katoavat. Pahiten muutokset koettelevat Pirkkalan ja Lempäälän välistä melko yhtenäistä metsäaluetta.  Tulee moottoritien oikaisu, kehä 2, oikorata, ratayhteys lentokentältä pääradalle ja laaja ratapiha-alue.  Mihin ovat suunnittelussa unohtuneet valtakunnalliset alueiden käyttötavoitteet? Niiden mukaan ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävät yhtenäiset luontoalueet on otettava huomioon ja näitä aluekokonaisuuksia ei tarpeettomasti pilkota..

Kaavoitusperusteena esitetään usein ylimitoitettua ennustetta, että Tampereen kaupunkiseudun kasvu olisi vuoteen 2040 mennessä noin 115 000 asukasta. Tähän lukuun uskotaan surutta ja päivityksiä ei tehdä.  Työn perässä tulevaisuudessa ei tarvitse aina muuttaa. Työt tehdään pääosin etätöinä, alihankintana ja pienissä yksiköissä eri puolilla maakuntaa.  Liikkumistarpeet muuttuvat.  Maailma on erilainen v. 2040.  On syytä varautua uusiin keksintöihin, joita varmasti on tulossa.  Nykyiset jätti-investoinnit saattavat muodostua turhiksi.  Lisäraiteet etelään vähentävät järkevästi muiden väylien ja lentokentän laajentamistarpeita. Turhaan kaavassa roikkuvat linjaukset haittaavat paikallista maankäyttöä.

Muutoksista aiemmin hyväksyttyihin väyläratkaisuihin ei haluta keskustella.  Avoimessa kansalaisyhteiskunnassa vuorovaikutus ja saadun palautteen huomioiminen olisi tärkeää. Maakuntakaava luo pohjan paikkakunnan yleis- ja asemakaavoille, jotka taas vaikuttavat konkreettisesti jokaisen asukkaan elämään.

Maapallon luonnonvarat ovat rajalliset.  Uudistuvista luonnonvaroista oli koko vuoden tuotto käytetty jo elokuussa.  Paikallisella kaavoituksella voidaan hillitä luonnonvarojen tuhlausta ja hiilijalanjälkeä.

On herättävä huomaamaan luonnon antamat suorat ja aineettomat hyödyt. Ne olisi tärkeää saada osaksi kaavasuunnittelua mitattavina.

 Nyt on jokaisella asian omakseen tuntevalla mahdollisuus esittää muistutuksia maakuntakaavaehdotukseen.

Matti Pirhonen

Pirkkala

 -----------------------

Hyvä vierailija!

Kotisivujeni päivitykset ovat jääneet vähäisiksi vuoden 2014 lopusta aina tähän päivään asti.  Siksi olen täydentänyt blogiani  osalla lehtikirjoituksiani tältä ajalta.  Vaikka siellä on vanhaa tietoa, niin osa siitä kantaa kauas tulevaisuuteen.  Ympäristön suojeleminen kestävän kehityksen periaattein tähtää siihen, että voimme jättää ympäristön vähintään samassa kunnossa kuin olemme sen saaneet perintönä lapsillemme ja tuleville sukupolville.  Siksi aihe on aina ajankohtainen. 

Karjalainen kulttuurityö jatkuu polvesta polveen.  Sukujuuriltaan karjalaisia on  1 - 1,5 miljoonaa Suomessa.  Ruotsissa ja aina USA:ssa asti on siirtolaisten kautta myös karjalaista perinnettä ja toimintaa.  Karjalaa on myös nykyrajojemme ulkopuolella ja sieltä voimme ammentaa perinnettä edelleen.  Kalevalaisuus elää.

Valitettavasti nykypakolaisuus sotketaan pahasti Karjalan evakoihin.   Sotiemme seurauksena siirrettiin valtiovaltamme toimesta NL:lle luovutetuilta alueilta 430 000 suomalaista.  He olivat evakoita, joita elää vieläkin keskuudessamme paljon.  Nykypakolaiset eivät ole evakoita, vaan osa heistä saa virallisen pakolaistatuksen ja osa on siirtolaisia.  Siitä kertoo edellinen Aamulehden kirjoitukseni ja laajempi selvitykseni on syyskuun Pirkkalaisen viikon vieraskirjoituksessani.

Olen ehdokkaana Pirkanmaan Osuuskaupan edustuston vaaleissa alueella Etelä-Pirkanmaaa.  Äänestysnumeroni on 77  .  Äänestä siis  77 , se on kaksinkertainen onnennumero.

Hyvää alkanutta kevättä!

Matti Pirhonen

Aamuledessä mielipide hieman lyhennettynä helmi - maaliskuun vaihde 2016:

Evakkoja, pakolaisia vai siirtolaisia

Tiedotusvälineet pullistelevat keskustelua pakolaisista. Nykypakolaisia verrataan väärin Karjalan evakoihin.  Monella kirjoittajalla on hieman aukkoja historiassa. Asiaa pitää täsmentää.

Neuvostoliitto ja Suomi solmivat rauhan v. 1944. Raskaat alueluovutukset jatkosodan jälkeen aiheuttivat noin 430 000 suomalaisen evakuoinnin luovutetuilta alueilta jo toistamiseen.  

Karjalassa evakuointi suoritettiin rajojemme sisällä, evakot olivat omia kansalaisiamme.  Siirrot tapahtuivat valtiovallan toimesta. Evakko on lähinnä oikea termi sotiemme pakkosiirretyistä. Toisaalta osa evakkojunien pommituksista selvinneistä pitää itseään pakolaisina.  

Syyrian ja Irakin alueella käydään monen osapuolen sotaa, jossa kuka hyvänsä voi joutua sekasorrossa surmatuksi.   Lähtiessään kotimaastaan he ovat pakolaisia.  Viralliset edellytykset määritellään YK:n Geneven pakolaissopimuksessa. Asiakirjan keskeinen säännös on palautuskielto.  Palautuksesta aiheutuva vainon uhka lähtömaassa on turvapaikka-anomuksen hyväksymisen yksi peruste.   Pakolaisia eivät ole siirtolaiset.  Nykyinen pakolaisongelmamme johtuu siitä, että turvapaikkahakemuksia ei jätetty sopimusta noudattaen EU:n ensimmäisellä rajalla. Todelliset statukseen oikeutetut pakolaiset olisi pitänyt erottaa parempaa elintasoa tavoittelevista henkilöistä.

Onneksi EU:ssa on ryhdytty harkitsemaan pakolaisten tukemista enemmän sotaa käyvien maiden naapurimaissa. Niistä rauhan tullessa pakolaiset pääsisivät kotimaahansa n helposti.

Mielestäni suurin ongelma eivät ole pakolaiset, vaan muut maahantulijat.  Valtaosin pakolaisvirta käännytetään Suomesta.  Mitä pitäisi tehdä käännytetyille?  Irakiin tilatun palautuslennon hinta saattaa olla lähes 200 000 € koneelta.  Kuluja kertyy pelkistä lennoista vuosittain useita miljoonia.  Tuhannet käännytetyt välttelevät palauttamista.  Minne he joutuvat, on monitahoinen turvallisuusriski.

Muuttotulva odottaa ratkaisua.  Hillitsisikö sosiaalietujen karsiminen ja yhdenmukaistaminen EU alueella turhaa muuttoliikettä?  Taloudellisia houkuttimia on jo monissa maissa karsittu ja rajoja suljettu paperittomilta.

 Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa uuden pakolaisuuden.  Sodista johtuvaan kaaokseen voi ihminen vaikuttaa.  Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on vaikeaa.   On kriittisen ja humaanin arvokeskustelun aika.

Matti Pirhonen

Pirkkala

Lähetetty Aamulehteen syyskuu 2015 mielipidekirjoitus:

Yhteiskuntasopimus turvaisi tasapuolisuutta  eläkkeisiinkin

Aamulehdessä oli uutinen 29.8. eläkeläistalouksia uhkaavasta tulojen laskusta Suomen hallituksen ohjelman seurauksena. Eläkeläisten asema suhteessa palkansaajiin myös heikkenisi.  Mielestäni asia on huolestuttava ja kaipaisi laaja-alaisia selvityksiä koko kansantalouden alalta.

Miksi sitten eläkeläisten suhteellinen asema heikkenee?  Maan hallitus yritti saada aikaan yhteiskuntasopimusta, jolla pyrittiin kauppataseen, Suomen kilpailukyvyn, viennin sekä työllisyyden parantamiseen.  Tämä olisi tarkoittanut työn hinnan alentamista n. 5 %. Yhteisymmärrystä hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kesken valitettavasti ei löytynyt.  Laaja ja tasapuolinen sopimus olisi ehkä taannut eläkeläisten suhteellisen aseman säilymisen. Etujen leikkaukset ja maksujen korotukset olisivat vähäisempiä kansalaisille.

Laaja-alaisissa neuvotteluissa olisi pyritty työajan pidentämiseen ja työn sivukulujen alentamiseen.  Yhteiskuntasopimus ei pyrkinyt palkkojen alentamiseen.  Sopimus toisi huomattavan piristysruiskeen kansantalouteen työpaikkojen säilymisen kautta.   Hyödykkeiden hinnat laskisivat työn hinnan aletessa myös kotimaan markkinoilla.  Alentunut hintataso jakaisi haitat ja hyödyt koko yhteiskuntaan tasaisesti. Eläke- ja muut sosiaali-indeksien muutokset pysyisivät nollana kun palkat ja elinkustannukset eivät nousisi.  

Palkkakulujen alentamisen hyötyä tosin pitäisi suunnata innovatiiviselle ja vientiin tähtäävälle toiminnalle ja investoinneille.  Kansantalouden kasvuun viennin kautta tarvitaan lukuisia toisiaan tukevia toimenpiteitä.  Mikäli kauppatasetta ja kestävyysvajetta ei saada korjattua, taloutemme joutuu Kreikan tielle.   Saksassa on onnistuttu palkkamaltissa, siis miksei meilläkin.

Eläkeläisiä ei voi kohtuuttomasti laittaa valtion pohjattoman rahalaarin täyttäjiksi.  Työelämän ulkopuolisten määrä kasvaa, pakolaisia vyöryy Suomeen, suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle, elinikä pitenee ja Sote-palveluiden tarve kasvaa.  Kasvavien kustannusten maksajina tarvitaan sekä työikäisiä että eläkeläisiä.  Työn ja eläkkeiden joustavuus ovat tulevaisuuden menestystekijät.

Vaikka laaja yhteiskuntasopimus tältä erää on ohi, tarvitaan pikaisesti uutta yhteistä näkemystä.. Päätösten tueksi pitäisi saada laaja-alaisia tutkimuksia tulevien toimenpiteiden vaikutuksista. Jokainen työmarkkinajärjestö voisi uusia ohjelmansa, jotta yhteisöjen johtajilla olisi tarvittaessa enemmän liikkumavaraa nopeaan päätöksentekoon.  Aikaa ei ole yhtään tuhlattavaksi.

Omaan napaan tuijottamisen aika on ohi.  Tarvitsemme kohtuutaloutta, asennetta ja yhteistyökykyä talvisodan henkeen. Muuten meidät perii globalisaation musta aukko.

Matti Pirhonen

Pirkkala

 

Viikon vieraana Pirkkalaisessa syyskuu 2015

Liikarakentaminen ei ole kestävän kehityksen mukaista

Pirkanmaan maakuntakaavaehdotus vuodelle 2040 on ollut lausunnoilla. Väestön kasvuksi on ennustettu Pirkanmaalla vuoteen 2040 mennessä 120 000 henkilöä.  Asutus sijoittuisi eri ennustemalleista riippuen 80-94 % Tampereen ja lähikuntien ydinalueelle. 

Ennusteet perustuvat vanhaan ja harhaan johtavaan ”menneisyydestä johdetaan tulevaisuus” –tietoon. Sen perustana ovat olleet suuret ja keskitetyt työpaikat. Maakunnan kehityksen innovatiiviset ratkaisut mahdollistaisivat tulevaisuudessa yritysten, toimipisteiden ja asutuksen sijoittumisen suurelta osin jo nykyisiin maakunnan keskuksiin.  Työ tehdään vuonna 2040 verkostoituneissa pienissä yksiköissä ja etätyönä kotoa käsin.  Keskittämisen korostaminen toimii suunnittelussa vääränä veturina eikä pysty maakuntakaavan kautta toimimaan kestävän kehityksen ohjenuorana. 

Keskittämisen haitat näkyvät eniten Tampereen eteläpuolen maankäytön suunnittelussa. Kärsijänä ovat ihmiset, luonto ja ympäristö.  Yli 100 000:lleihmiselle asuntojen, teiden, rautateiden ja muun infrastruktuurin rakentaminen jättää korjaamattoman jäljen ympäristöön, kulttuurimaisemaan, luontoon ja ilmastoon mittavana hiilijalanjälkenä. Muutos tulee todeksi asukkaiden lähiympäristössä.  Pirkkalan ja Lempäälän väliset osin virkistyskäyttöön varatut metsäalueet pirstoutuvat ja viheryhteydet katkeilevat.

Ympäristön sietokyky vaatii hallittua kasvua ja ydinalueiden maltillista tiivistämistä.  Kaupunkiseudun MAL-sopimus pakottaa Pirkkalaa ylimitoitettuun rakentamiseen ja rajoittaa haja-asutusta Pirkkalassa ja muualla Pirkanmaalla. Pirkkalan rakennustoiminnassa tulisi luopua runsaasti tilaa vievistä ratkaisuista.

Ylimitoitettu väestöennuste pakottaa rakentamisen myötä turhiin liikenneinvestointeihin.  Vähäisempi liikenteen kasvu sopisi olemassa oleville väylille, jos niitä levennetään. Uusien väylien imussa tulisi runsaasti pienempiä teitä ja rakennettuja alueita. Virkistysalueet katoaisivat. Väylärakentamisen pääpaino tulisi olla pääradan lisäraiteet, teiden leventäminen ja kunnostus.  Tämä hillitsisi muuttoliikettä ja mahdollistaisi maakunnan keskusten monipuolisen kehittämisen.

Ympäristön kannalta positiivista on, että Sankilan pellot on merkitty maakunnallisesti arvokkaaksi kulttuurimaisemaksi.  Lisäksi alue kuuluu maakunnallisesti merkittävävään laajaan Pyhäjärven maisemakokonaisuuteen.  Sankilan ympäristö koostuu kosteikoista, järvistä, joista, ikivanhoista laitumista, maa- ja metsätalousmaista.  Nämä muodostavat harvinaisen luonnon monimuotoisuuden mosaiikin, pellot sen sydämessä, joita ei pidä rakentaa.

Kestävä kehitys on sitä, että jätämme ympäristön jälkipolville vähintään yhtä hyvänä kuin se on ollut itsellämme.  Tätä moniulotteista termiä käytetään yhteiskunnan suunnittelussa kaikissa portaissa ja se on myös Pirkkalan kunnan strategian ytimessä.  Käytännössä kestävän kehityksen strategia ei toteudu.  Kasvulla on rajansa.  Menetettyjä peltoja, metsiä, perinteistä kulttuurimaisemaa ja murskattuja kallioita ei saada takaisin.  Ilmastonmuutos on tuhoisin seuraus, mitä luonnonvarojen tuhlaus aiheuttaa.

Kasvuennusteet tulisi päivittää.  Tähdättäessä vuoteen 2040 maailma on muuttunut.  Rakentamistarve on entisten rakenteiden korjaamista ja täydentämistä. Energia on uusiutuvaa.  Autot kulkevat biopolttoaineilla, sähköllä tai vedyllä.  Utopistiset väyläsuunnitelmat on haudattu.   Siirrymme bio- ja kohtuutalouden aikaan.

Matti Pirhonen,  

Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry:n varapuheenjohtaja

Viikon vieraana Pirkkalaisena toukokuu 2015

Liikarakentaminen ei ole kestävän kehityksen mukaista

Pirkanmaan maakuntakaavaehdotus vuodelle 2040 on ollut lausunnoilla. Väestön kasvuksi on ennustettu Pirkanmaalla vuoteen 2040 mennessä 120 000 henkilöä.  Asutus sijoittuisi eri ennustemalleista riippuen 80-94 % Tampereen ja lähikuntien ydinalueelle. 

Ennusteet perustuvat vanhaan ja harhaan johtavaan ”menneisyydestä johdetaan tulevaisuus” –tietoon. Sen perustana ovat olleet suuret ja keskitetyt työpaikat. Maakunnan kehityksen innovatiiviset ratkaisut mahdollistaisivat tulevaisuudessa yritysten, toimipisteiden ja asutuksen sijoittumisen suurelta osin jo nykyisiin maakunnan keskuksiin.  Työ tehdään vuonna 2040 verkostoituneissa pienissä yksiköissä ja etätyönä kotoa käsin.  Keskittämisen korostaminen toimii suunnittelussa vääränä veturina eikä pysty maakuntakaavan kautta toimimaan kestävän kehityksen ohjenuorana. 

Keskittämisen haitat näkyvät eniten Tampereen eteläpuolen maankäytön suunnittelussa. Kärsijänä ovat ihmiset, luonto ja ympäristö.  Yli 100 000:lleihmiselle asuntojen, teiden, rautateiden ja muun infrastruktuurin rakentaminen jättää korjaamattoman jäljen ympäristöön, kulttuurimaisemaan, luontoon ja ilmastoon mittavana hiilijalanjälkenä. Muutos tulee todeksi asukkaiden lähiympäristössä.  Pirkkalan ja Lempäälän väliset osin virkistyskäyttöön varatut metsäalueet pirstoutuvat ja viheryhteydet katkeilevat.

Ympäristön sietokyky vaatii hallittua kasvua ja ydinalueiden maltillista tiivistämistä.  Kaupunkiseudun MAL-sopimus pakottaa Pirkkalaa ylimitoitettuun rakentamiseen ja rajoittaa haja-asutusta Pirkkalassa ja muualla Pirkanmaalla. Pirkkalan rakennustoiminnassa tulisi luopua runsaasti tilaa vievistä ratkaisuista.

Ylimitoitettu väestöennuste pakottaa rakentamisen myötä turhiin liikenneinvestointeihin.  Vähäisempi liikenteen kasvu sopisi olemassa oleville väylille, jos niitä levennetään. Uusien väylien imussa tulisi runsaasti pienempiä teitä ja rakennettuja alueita. Virkistysalueet katoaisivat. Väylärakentamisen pääpaino tulisi olla pääradan lisäraiteet, teiden leventäminen ja kunnostus.  Tämä hillitsisi muuttoliikettä ja mahdollistaisi maakunnan keskusten monipuolisen kehittämisen.

Ympäristön kannalta positiivista on, että Sankilan pellot on merkitty maakunnallisesti arvokkaaksi kulttuurimaisemaksi.  Lisäksi alue kuuluu maakunnallisesti merkittävävään laajaan Pyhäjärven maisemakokonaisuuteen.  Sankilan ympäristö koostuu kosteikoista, järvistä, joista, ikivanhoista laitumista, maa- ja metsätalousmaista.  Nämä muodostavat harvinaisen luonnon monimuotoisuuden mosaiikin, pellot sen sydämessä, joita ei pidä rakentaa.

Kestävä kehitys on sitä, että jätämme ympäristön jälkipolville vähintään yhtä hyvänä kuin se on ollut itsellämme.  Tätä moniulotteista termiä käytetään yhteiskunnan suunnittelussa kaikissa portaissa ja se on myös Pirkkalan kunnan strategian ytimessä.  Käytännössä kestävän kehityksen strategia ei toteudu.  Kasvulla on rajansa.  Menetettyjä peltoja, metsiä, perinteistä kulttuurimaisemaa ja murskattuja kallioita ei saada takaisin.  Ilmastonmuutos on tuhoisin seuraus, mitä luonnonvarojen tuhlaus aiheuttaa.

Kasvuennusteet tulisi päivittää.  Tähdättäessä vuoteen 2040 maailma on muuttunut.  Rakentamistarve on entisten rakenteiden korjaamista ja täydentämistä. Energia on uusiutuvaa.  Autot kulkevat biopolttoaineilla, sähköllä tai vedyllä.  Utopistiset väyläsuunnitelmat on haudattu.   Siirrymme bio- ja kohtuutalouden aikaan.

Matti Pirhonen,  

Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry:n varapuheenjohtaja

Mielipidekirjoitus Suomenmaassa 14.4.2015

Juha Kuisma vahva ehdokas Tampereella

Pirkanmaalla Keskustan kannatus on nousussa.  Tämän takaa hyvät ja monipuolisesti valitut kansanedustajaehdokkaat. Vaikka vaalityö Tampereen kaupungin alueella on ollut haasteellista, niin äänimäärien kehitys pitkällä tähtäyksellä on nouseva. 

Vaalityö suunnitellusti ja tehokkaasti tuo hyvän tuloksen.  Alueellisesti laaja ja monipuolinen tukiverkosto on välttämätön. Mainosvälineiden valinta, monipuolisuus ja tarkka kohdentaminen tuovat hyvän tuloksen.  Resurssit ovat rajalliset. Tärkeintä on kohdata äänestäjät henkilökohtaisesti, keskustelu ja herkällä korvalla kuuntelu.  Ehdokkaan asiantuntemus laaja-alaisesti luo luottamuksen. Luottamusta tukevat perustellut mielipidekirjoitukset ja kolumnit.    Verkostoituminen ja sosiaalinen media tuovat ratkaisevia ääniä keskustalaisen kentän ulkopuolelta.

Juha Kuisma sai Pirkanmaan piirin ylimääräisessä kokouksessa eniten ääniä valittaessa kansanedustajaehdokkaita. Toimiminen kolmen pääministerin erityisavustajana, lukuisat kirjoittamansa kirjat, talous- ja ulkopolitiikan tuntemus sekä biotalouden asiantuntijana toimiminen antavat hyvät eväät kansanedustajaksi.  Niinpä Suomenmaassa 24.3. olleen mielipidekirjoituksen kärkiehdokkaiden joukkoon nostan ehdottomasti Juha Kuisman, jota kannatetaan laajasti yli puoluerajojenkin.

Yhteishenki ja ehdokkaiden kannustaminen tuovat Keskustalle vaalivoiton niin Pirkanmaalla kuin koko Suomessa.  Yhteiseen laariin me satoa kannamme. 

Matti Pirhonen

Pirkkala

Lehtikirjoitus Keskellä ja Edessä lehdessä maaliskuu 2015

Keskittämisen haitat ihmisen ja ympäristön kannalta

Pirkanmaan maakuntakaavaehdotus vuodelle 2040  on esillä. Maankäytön vaihtoehtojen- ja vaikutusten arviointiraportissa Pirkanmaan liitto on todennut, että väestön kasvu on vuoteen 2040 mennessä 120 000 henkilöä Pirkanmaalla.  Asutus sijoittuisi eri ennustemalleista riippuen 80-94 % Tampereen ja lähikuntien ydinalueelle. 

Ennusteet perustuvat vanhaan ”menneisyydestä johdetaan tulevaisuus” –tietoon. Sen perustana ovat olleet suuret ja keskitetyt yksiköt. Maakunnan kehityksen innovatiiviset ratkaisut mahdollistavat tulevaisuudessa yritysten, toimipisteiden ja asutuksen sijoittumisen suurelta osin jo olemassa oleviin keskuksiin maakunnissa. Työ tehdään vuonna 2040 verkostoituneissa pienissä yksiköissä ja etätyönä kotoa käsin.  Keskittämisen korostaminen toimii suunnittelun vääränä veturina eikä pysty maakuntakaavan kautta toimimaan paikallisen kaavoituksen ohjenuorana. 

Keskittämisen haitat näkyvät eniten Tampereen eteläpuolen maankäytön suunnittelussa. Kärsijänä ovat ihmiset, luonto ja ympäristö.  Yli 100 000 :lle ihmiselle asuntojen, teiden, rautateiden ja muun infrastruktuurin rakentaminen jättää korjaamattoman jäljen ympäristöön, kulttuurimaisemaan, luontoon ja ilmastoon mittavana hiilijalanjälkenä. Muutos tulee todeksi asukkaiden lähiympäristössä.  Pirkkalan ja Lempäälän väliset osin virkistyskäyttöön varatut metsäalueet pirstoutuvat ja viheryhteydet heikkenevät.

Ratkaisuna ympäristön sietokykyyn Pirkkalan kohdalla olisi asukasluvun hillitseminen. Siis hallittu kasvu ja ydinalueiden maltillinen tiivistäminen.  Kaupunkiseudun MAL-sopimus pakottaa Pirkkalaa kohtuuttomaan asuntorakentamiseen ja rajoittaa haja-asutusta Pirkkalassa ja Tampereen seudun kunnissa. Pirkkalan rakennustoiminnassa tulisi luopua runsaasti tilaa vievistä ratkaisuista.  Tulisi keskittyä korkean teknologian pienyrityksiin.  Tulevaisuudessa biotalous ja ympäristöteknologia tuovat Suomeen 200 000 uutta työpaikkaa.  Tähän liittyy suuri alihankkijoiden verkostoitunut ketju, josta Pirkkala voisi saada osansa.

 Vähäisempi liikenteen kasvu sopisi olemassa oleville väylille, jos niitä levennetään. Uusien väylien imussa tulisi runsaasti pienempiä väyliä ja virkistysalueet katoaisivat. Väylärakentamisen pääpaino tulisi olla pääradan lisäraiteet, teiden leventäminen ja kunnostus.  Tämä hillitsisi muuttoliikettä ja mahdollistaisi maakunnan keskusten monipuolisen kehittämisen. Pirkkalan lentokentän toimintaa voidaan myös kehittää, mutta ilman toista kiitorataa.

Kestävä kehitys on sitä, että jätämme ympäristön jälkipolville vähintään yhtä hyvänä kuin se on ollut itsellämme.  Tätä moniulotteista termiä käytetään yhteiskunnan suunnittelussa kaikissa portaissa ja se on myös Pirkkalan kunnan strategian ytimessä.  Käytännössä strategiaa on vaikea toteuttaa.  Kasvulla on rajansa.  Menetettyjä peltoja, metsiä, perinteistä kulttuurimaisemaa ja murskattuja kallioita ei saada takaisin.  Ilmastonmuutos on tuhoisin seuraus, mitä luonnonvarojen tuhlaus aiheuttaa.

Kasvuennusteet tulisi päivittää.  Tähdättäessä vuoteen 2040 maailma on muuttunut.  Rakentamistarve on entisten rakenteiden korjaamista ja täydentämistä.  Uusiutuvaa hajautettua energiaa tuotetaan pienissä yksiköissä.  Autot kulkevat biopolttoaineilla, sähköllä tai vedyllä. Liikkumistarve kauas vähenee.  Yhteiskunnalla ei väestörakenteen vanhetessa ole enää varaa utopistisiin väylähankkeisiin. On kohtuutalouden aika.

Matti Pirhonen

Pirkkala